Skeptical Science, osa 3,5 – 97 prosenttista huijausta

Käsittelin aiemmin Skeptical Scienceläisten paperia Cook et al (2013), jonka mukaan 97% ilmastotieteen parissa julkaistuista tutkimuspapereista on heidän kanssaan samaa mieltä.

Siinä siis joukko Skeptical Scienceläisiä kävi läpi reilujen 12 000 tiedepaperin abstraktit ja yritti niiden pohjalta kartoittaa kuinka moni näistä oli virallisen konsensuksen takana, eli että viime aikojen ilmaston muutoksista vastuussa olisi pääasiassa ihminen.

Piakkoin sosiaalipsykologian tohtoriksi väittelevä tutkija José Duarte on perehtynyt Cook et al:iin hyvin perusteellisesti ja on tullut erittän tylyyn tulokseen: hän on esittänyt Environmental Research Letters:lle koko paperin peruuttamista.

Duarten perustelu on hyvin pitkä, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen jos kokee Skeptical Scienceläiset hyväksi lähteeksi, tai muuten antaa heidän vaikuttaa omiin mielipiteisiinsä mistään. Referoin tekstin tässä heille jotka eivät jaksa kahlata moista megaeeposta lävitse.

Paperissa oli useita pahoja ongelmia, joista kukin olisi Duarten mukaan jo yksinään hyvä peruste paperin pois vetämiseksi.

1) Katselmoitujen papereiden joukossa oli papereita, jotka he väittivät rajanneensa pois.

Cook et al:n mukaan yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden alan paperit, kuten myös mielipidekyselyt, rajattiin pois konsensuksesta. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tehty. Kyseisessä paperissa konsensukseen laskettiin kuuluvaksi paitsi yhteiskuntatieteiden ja psykologian tutkimukset, myös markkinoinnin tutkimukset.

Näihin kuuluvat tutkimukset kuten:

Chowdhury, M. S. H., Koike, M., Akther, S., & Miah, D. (2011). Biomass fuel use, burning technique and reasons for the denial of improved cooking stoves by Forest User Groups of Rema-Kalenga Wildlife Sanctuary, Bangladesh. International Journal of Sustainable Development & World Ecology, 18(1), 88–97. 

Boykoff, M. T. (2008). Lost in translation? United States television news coverage of anthropogenic climate change, 1995–2004. Climatic Change, 86(1-2), 1–11.

Duarte kertoo löytäneensä Cook et al (2013):n paperilistauksesta vaivaisella kymmenen minuutin katselmoinnilla 19 paperia jotka kuuluvat tähän kategoriaan. Nämä kaikki laskettiin osaksi ilmastokonsensusta.

Eli väitteistään huolimatta he eivät rajoittaneet katselmointiaan vain ilmastotutkimuksen kanssa tekemisissä oleviin papereihin. Oliko tämä vahinko? Tuskin, sillä Cook toteaa:

Second, I've been rating social science papers about climate change as Methods.

Kyseessä ei siis ole edes lipsahdus, jossa vahingossa väärän kategorian papereita joutui joukkoon. He tietoisesti ja järjestelmällisesti ottivat mukaan papereita jotka he olivat rajanneet pois.

2) He jättivät pois runsaasti skeptikoiden papereita paitsi rajaamalla hakunsa surkeasti, myös selittämättömistä syistä.

Esimerkiksi he jättivät pois kaikki Richard Lindzenin vuoden 1997 jälkeen julkaisemat paperit – joita on viisikymmentä. Esimerkkeinä tutkimuksista jotka jostain syystä jätettiin pois ovat seuraavat:

Lindzen, R. S. (2002). Do deep ocean temperature records verify models? Geophysical Research Letters, 29(8), 1254. 

Lindzen, R. S., Chou, M. D., & Hou, A. Y. (2001). Does the earth have an adaptive infrared iris? Bulletin of the American Meteorological Society, 82(3), 417–432. 

Lindzen, R. S., & Giannitsis, C. (2002). Reconciling observations of global temperature change. Geophysical Research Letters, 29(12), 1583. 

Spencer, R. W. (2007). How serious is the global warming threat? Society, 44(5), 45–50.

Skeptical Scienceläiset jostain syystä jättivät tarkastelematta käytännössä kaikkien tunnettujen skeptisten tiedemiesten (Lindzen, Spencer, Pielke jne.) tutkimukset aiheen tiimoilta. Duarte selittää asian näin:

Heidän hakunsa oli suorastaan pökerryttävää epäpätevyydessään. He etsivät Web of Science:stä papereita joiden aihepiiriksi oli merkattu "global warming" ja "global climate change". He käyttivät fraasien ympärillä lainausmerkkejä, joten mukaan hyväksyttiin vain nuo täsmälliset fraasit. Tuolla tavalla tulosjoukosta rajaantuu pois iso osa skeptikoiden papereista. 

Arvatkaapa minkälaiset paperit tuppaavat käyttämään fraasia "global warming" avainsanana? Mihin suuntaan luulette että tuollaiset paperit kallistuvat? Eikö kukaan miettinyt tätä? ...

Tämä ei kuitenkaan selitä yllä olevan Spencerin paperin pois jättämistä.

3) Luokittelukategoriat olivat epäsymmetriset, kallistuen ilmastonmuutosalarmismin eduksi.

Skeptical Scienceläiset loivat useita kategorioita tyyliin "paperi olettaa ihmisen olevan pääasiallinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja". Kuitenkin heiltä puuttui kokonaan vastaavat skeptiset kategoriat, kuten "olettaa ettei ihminen ole pääasiallinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja". Jälkimmäisen kategorian puuttuessa siihen kuuluvat listattiin "ei kantaa" -kategoriaan. Esimerkkinä ilmastotutkija Judith Curryn:

Curry, J. A., Webster, P. J., & Holland, G. J. (2006). Mixing politics and science in testing the hypothesis that greenhouse warming is causing a global increase in hurricane intensity. Bulletin of the American Meteorological Society, 87(8), 1025–1037.

Tämä epäsymmetria johtaa vääjäämättä uskovien ja skeptisten papereiden suhteen vääristymiseen.

4) Tutkimuspapereiden joukossa oli runsaasti satunnaisia tekniikan alan papereita.

Nämä paperit mainitsivat ilmastonmuutoksen vain ohimennen, keskittyen jonkin teknisen projektin toteutukseen.

Esimerkiksi:

Tran, T. H. Y., Haije, W. G., Longo, V., Kessels, W. M. M., & Schoonman, J. (2011). Plasma-enhanced atomic layer deposition of titania on alumina for its potential use as a hydrogen-selective membrane. Journal of Membrane Science, 378(1), 438–443.

Tämäkin paperi laskettiin kuuluvaksi 97%:n konsensukseen. Duarte:

Joukossa on paljon tällaisia tekniikan alan papereita. Ne on yleensä kategorisoitu luokkaan "ilmastonmuutoksen torjuminen". Useimmat tällaiset "ilmastonmuutoksen torjumiseen" keskittyvät paperit eivät sisällä tietoa, dataa tai löydöksiä ilmastonmuutoksesta, ilmastosta, tai edes ympäristöstä. Skeptical Scienceläisten paperilistassa on paljon enemmän tällaisia papereita, kuin varsinaisia ilmastotutkimuspapereita.

Usein pelkkä ilmastonmuutoksen mainitseminen sai aikaan paperin luokittelun osaksi ilmastonmuutoskonsensusta. Duarte kysyykin aiheellisesti mikä on tämän luokittelun skeptinen vastakohta? Jos pelkkä hiilidioksidin tai ilmastonmuutoksen mainitseminen riittää leimaamaan tutkimuksen osaksi konsensusta, ovatko kaikki ne tutkimukset jotka eivät mainitse ilmastonmuutosta tai hiilidioksidia skeptikkopapereita? Olivat tai eivät, ne ovat joka tapauksessa rajattu paperilistasta pois sillä ne eivät sisällä fraaseja "global warming" tai "global climate change".

5) Skeptical Scienceläisten paperissa väitettiin käytetyn itsenäisiä arvioijia.

Kuten Cook et al (2013) toteaa:

Each abstract was categorized by two independent, anonymized raters.

Kyseisten arvioijien "itsenäisyys" on nähtävissä tässä, tässä ja tässä Skeptical Scienceläisten foorumivuodossa paljastuneessa keskustelussa. Eli "itsenäiset" arvioijat keskustelivat avoimesti luokittelukriteereistä ja papereista. Eräs arvioija yritti jopa ravitsella toisiin jonkinlaista moraalia, jääden kuitenkin huomiotta:

Giving the objective to being as close to double blind in methodology as possible, isn't in inappropriate to discuss papers on the forum until all the ratings are complete?

Tai vielä herkullisempaa tässä:

But, this is clearly not an independent poll, nor really a statistical exercise. We are just assisting in the effort to apply defined criteria to the abstracts with the goal of classifying them as objectively as possible. Disagreements arise because neither the criteria nor the abstracts can be 100% precise. We have already gone down the path of trying to reach a consensus through the discussions of particular cases. From the start we would never be able to claim that ratings were done by independent, unbiased, or random people anyhow.

Kuitenkin he väittivät juuri näin.

6) Tutkimuspapereiden kirjoittajat eivät muka olleet arvostelijoiden tiedossa.

Cook et al väittää etteivät papereita luokittelemassa olevat henkilöt saaneet tietoonsa tutkimusten kirjoittajia – puolueettomuuden varmistamiseksi:

Abstracts were randomly distributed via a web-based system to raters with only the title and abstract visible. All other information such as author names and affiliations, journal and publishing date were hidden. 

Skeptical Scienceläisten vuotanut foorumi paljastaa jotain ihan muuta. Foorumilla arvostelijat selvittävät aktiivisesti papereiden kirjoittajia:

I was mystified by the ambiguity of the abstract, with the author wanting his skeptical cake and eating it too. I thought, "that smells like Lindzen" and had to peek.

Yksi keskustelija julistaa omaavansa pääsyn Science -julkaisuun ja voivansa antaa minkä tahansa paperin sitä tarvitsevalle. Myöhemmin hän lähettää arvioijalle yhden paperin, paljastaen tälle paitsi paperin sisällön, myös sen tekijät.

Eräs kommentoija paljastaa yhden tutkimuksen tekijän todeten:

It's a bad translation. The author, Francis Meunier, is very much pro alternative / green energy sources.

Paperin päämies John Cook auttaa arvioijia muodostamaan mielipidettään näin:

FYI, here are all papers in our database by the author Wayne Evans:

Yksi arvioija jopa linkitti Sourcewatch -nettisivulle paljastaakseen kaikille paperin tekijän, kommentoiden:

Note the usual suspects listed in the above link.

Tämä käytös toistuu uudelleen ja uudelleen. Osallistujat linkittivät toistuvasti papereihin, paljastaen niiden tekijöiden henkilöllisyyden.

7) Puolueellisuus

Foorumilta paljastuu myös Skeptical Scienceläisille tyypillinen fanaattinen militanttius, jossa jokainen linjasta lipeävä paperi tai tiedemies leimataan häpeilemättä korruptoituneeksi denialistiksi. Duarte:

Minua ällistytti kuinka usein tekijät puhuivat "denialisteista" kun he viittasivat tiedemiehiin. He tuntuivat kuvittelevan että jokaisen tutkimuspaperin tekijät jotka eivät olleet selkeästi ihmisen aiheuttaman lämpenemisen kannalla tai väheksyivät sen vaikutusta, olivat denialisteja. Esimerkkinä Cook: "Definitely, we'll show information about the # of denier authors vs endorsement authors."

Tällainen ideologinen fanatismi suorastaan räiskyi foorumilla, tehden tämänkaltaisen puolueettomuutta vaativan katselmoinnin täysin mahdottomaksi.

He tuntuivat olevan vakuuttuneita siitä että jokainen heidän kanssaan eri mieltä oleva oli "denialisti" ja että maailma oli rajattu ainoastaan heidän kiihkeän ideologiseen leiriinsä ja "denialisteihin". He keskustelivat miten hallita medianäkyvyyttä ja leimasivat "denialisteiksi" jo ennalta kaikki jotka heidän katselmointiaan tulisivat arvostelemaan. 

Johtopäätöksiä

Duarte:

Kun tieteellinen paperi kuvailee metodeitaan virheellisesti, se on vedettävä pois. He kuvailivat metodeitaan väärin useita kertoja, useissa yhteyksissä. Heidän kuvailemansa metodit ovat kriittisiä kun käytetään ihmisiä tekemään subjektiivisia arvioita – jos näitä metodeja ei käytetä on koko tutkimus mitätön.  ...

Cook et al (2013):n tekijöillä ei ole suoraselkäisyyttä tai osaamista toimia tieteellisten tutkimusten arvioijina poliittisessa lemmikkiaiheessaan, ja heidät on pidettävä mahdollisimman kaukana tieteellisistä julkaisuista. He eivät ymmärrä tietoteorian perusteita, tai mikä on laskettavissa todisteeksi ihmisen aiheuttamaksi ilmastonmuutokseksi. ...

Epäilenpä että monet teistä, jotka ovat yrittäneet puolustella tätä paperia, olette vain hypänneet väärään junaan. En usko että tarkoituksenanne oli päätyä tänne. Se oli vahinko. Luulitte hyppäävänne tiedejunaan. Kuvittelitte että nämä henkilöt –– Cook, Nuccitelli, Lewandowsky –– olivat tiedejoukkoa ja että vastapuoli oli tiedevastaisia "denialisteja". Toivottavasti on nyt selvää ettei tämä ollut tiedejuna. Tämä oli ihan eri juna. Nämä ihmiset välittävät paljon vähemmän tieteestä kuin he välittävät politiikasta. He ovat valmiita tekemään aivan pöyristyttäviä, uskomattomia asioita saadakseen poliittisia pisteitä.

Olen vieläkin ällistynyt siitä mitä he tekivät, että he tekivät sen tahallaan, että se julkaistiin ja että me elämme maailmassa jossa ihmiset voivat tosiaankin julkaista tällaisia ilmiselviä huijauksia tiedejulkaisuissa.

Jos olet hypännyt tähän junaan, joudut nyt puolustamaan sitä että poliittiset aktivistit arvioivat tieteellisiä abstrakteja heidän aktivisminsa alueella ja miten he kykenevät sitä kautta synnyttämään haluamiaan tuloksia. Sinun pitää puolustaa ihmisiä jotka laskevat psykologian tutkimukset tieteelliseksi todisteeksi ilmastonmuutoksen ihmisvaikutuksesta. Sinun pitää puolustaa heidän vääriä väitteitään heidän käyttämistään metodeista. Väitteiden vääryys ei ole mielipidekysymys –- väitteet olivat yksinkertaisia ja ne olivat vääriä.

Sinun täytyy myös puolustaa kataluutta, epärehellisyyttä, pöyristyttävää vihaa ja pahaa tahtoa sopivana suhtautumisena toisinajattelijoihin.

Duarten kielikuvaa jatkaakseni totean Cook et al (2013):sta vieläkin argumenttiensa perusteena käyttäville: hypätkää pois siitä junasta ennen kuin tuhoatte uskottavuutenne. Se ei ole voittava juna.

Jos se olisi, tämänkaltaiseen suurta mediahuomiota saavuttaneisiin huijauksiin ei olisi tarvetta.

Ilmastotutkimuksen kansainvälinen sisäpiiri

Vastaani tuli Suomen Lähienergialiitto ry:n hallituksen varajäsenen Maaria Laukkasen kirjoitus, jossa hän esittää syitä hylätä ns. ilmastonmuutosdenialismi. Kyseinen kirjoitus innoitti minua vastaamaan pariin Laukkasen argumenteista.

En kommentoi tällä kertaa hänen viittauksiaan Skeptical Scienceläisten tutkimukseen. Ja kun Laukkanen puolustaa ilmastomalleja vedoten näiden koodimäärään – jopa yli 100 000 riviä koodia – lienee riittävää todeta että Nethack -tietokonepelissäkin on 145 000 koodiriviä. En toki tiedä kuinka hyvin peli mallintaa luolaston ilmastoa.

Laukkanen kuitenkin heittää ilmoille mielenkiintoisen retorisen kysymyksen:

Miten järkevästi ajateltuna olisi edes mahdollista saada tällainen kansainvälinen porukka ihmisiä sopimaan yhdessä tämän mittaluokan systemaattisesta huijauksesta?

Tuo olikin sen verran usein esitetty kysymys, että vastaankin siihen pidemmän kaavan kautta.

Miten organisoida ilmastoliike sähköisten viestimien aikakaudella?

Tämähän onnistuu nykyteknologian avulla vaikka perustamalla sähköpostilista, jossa kaikki uskotut henkilöt voivat keskustella konsensusta uhkaavista tutkimuksista, henkilöistä ja julkaisuista ja koordinoida iskuja näitä vastaan. Esimerkiksi tässä vuonna 2003 käydyssä, ns. Climategate -vuodon yhteydessä julkaistussa sähköpostikeskustelussa joukko ilmastotutkijoita pohtii miten parhaiten tuhota mm. Soon & Baliurnas -paperin uskottavuus.

Kyseinen paperihan tuli siihen tulokseen ettei nykyisissä lämpötiloissa ole mitään ihmeellistä, sillä ilmasto on ollut viimeisen parin tuhannen vuoden aikana nykyistä lämpimämpi ja lämpötilakin on monesti aiemmin noussut viimeisen sadan vuoden aikana havaittua nopeammin. Lienee ymmärrettävää että tietyissä piireissä tällainen tutkimus oli erittäin epätoivottu.

Mark Eakin:

At this point the question is what to do about the Soon and Baliunas paper.  Would Bradley, Mann, Hughes et al. be willing to develop and appropriate rebuttal?  If so, the question at hand is where it would be best to direct such a response.  Some options are: 

1) A rebuttal in Climate Research
2) A rebuttal article in a journal of higher reputation
3) A letter to OSTP 

The first is a good approach, as it keeps the argument to the level of the current publication.  The second would be appropriate if the Soon and Baliunas paper were gaining attention at a more general level, but it is not.  Therefore, a rebuttal someplace like Science or Nature would probably do the opposite of what is desired here by raising the attention to the paper. The best way to take care of getting better science out in a widely read journal is the piece that Bradley et al. are preparing for Nature.  This leaves the idea of a rebuttal in Climate Research as the best published approach. 

A letter to OSTP is probably in order here.  Since the White House has shown interest in this paper, OSTP really does need to receive a measured, critical discussion of flaws in Soon and Baliunas' methods.  I agree with Tom that a noted group from the detection and attribution effort such as Mann, Crowley, Briffa, Bradley, Jones and Hughes should spearhead such a letter.  Many others of us could sign on in support.This would provide Dave Halpern with the ammunition he needs to provide the White House with the needed documentation that hopefully will dismiss this paper for the slipshod work that it is.  Such a letter could be developed in parallel with a rebuttal article.

Michael Mann vastaa:

I think that a response to "Climate Research" is not a good idea. Phil and I discussed this, and agreed that it would be largely unread, and would tend to legitimize a paper which many of us don't view as having passed peer review in a legitimate manner. On the other hand, the in prep. review articles by Jones and Mann (Rev. Geophys.), and Bradley/Hughes/Diaz  (Science) should go along way towards clarification of the issues (and, at least tangentially, refutation of the worst of the claims of Baliunas and co). Both should be good resources for the FAR as well...

Tiedeyhteisössä on ilmeisesti nykyään käytäntönä keskustelun välttäminen ja vääränlaisten tutkimusten aiheuttamien vahinkojen minimoiminen tukkimalla suut kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta mitä moisesta? Pari tutkijaa vain tuulettaa sormiaan näppäimistön yllä. Mainitsemisen arvoisen kyseisestä sähköpostiketjusta tekee sen cc-kentän vastaanottajalista. Se on melkoisen huomiota herättävä. Keskustelua seurasivat seuraavat henkilöt:

Tom Wigley National Center for Atmospheric Research:n tutkija USA
Phil Jones Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen johtaja. IPCC coordinating lead author GB
Mike Hulme Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen tutkija GB
Keith Briffa Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen apulaisjohtaja GB
James Hansen Nasa GISS:n johtaja USA
Danny Harvey Toronton yliopiston ilmastotutkimuksen professori CDN
Ben Santer Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen ja Lawrence Livermore National Laboratoryn tutkija. IPCC convening lead author GB
Kevin Trenberth National Center for Atmospheric Research:n tutkija. IPCC lead author USA
Robert Wilby Ilmastomallintaja Lontoon Kings Collegessa, sekä Derbyn ja Loughborough:n yliopistoissa GB
Tom Karl National Oceanic and Atmospheric Administration:n National Climatic Data Center:n (NOAA NCDC) johtaja USA
Steve Schneider Stanfordin yliopiston ympäristöbiologian ja globaalin muutoksen professori. Useiden yhdysvaltain hallitusten tiedeneuvonantaja. IPCC coordinating lead author USA
Tom Crowley Ilmastotutkija Edinburghin yliopistossa GB
Jonathan Overpeck Brownin yliopiston ympäristöosaston apulaisjohtaja, IPCC coordinating lead author USA
Simon Shackley Hiilipolitiikan luennoitsija Edinburghin yliopistossa, Tyndall Centre for Climate Change Research:n perustaja GB
Timothy Carter Suomen ympäristökeskuksen tutkija FIN
Pim Martens Kestävän kehityksen professori Maastrichtin (Alankomaat) ja Leuphanan (Saksa) Yliopistoissa NL D
Peter/Penny Whetton Australian ilmastontutkimuslaitoksen tutkija. IPCC lead author AUS
Clare Goodess Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitos. IPCC lead author GB
Asher Minns Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen tutkija. Tyndall Centre for Climate Change Research GB
Wolfgang Cramer Tutkimusjohtaja välimeren biodiversiteetti ja ekologia -instituutissa. IPCC convening lead author F
Jim Salinger Uuden-Seelannin ilmatieteenlaitoksen NIWA:n tutkija. Maailman ilmatieteellisen järjestön maatalousmeteorologiakomission puheenjohtaja NZ
Simon Torok Tutkija Australian Asperdalessa. AUS
Scott Rutherford Roger Williams yliopiston ympäristötutkimuksen professori USA
Neville Nicholls Australian ilmatieteenlaitoksen tutkija, Monashin yliopiston professori AUS
Ray Bradley Coloradon ilmastojärjestelmien tutkimuslaitoksen johtaja USA
Mike MacCracken International Association of Meteorology and Atmospheric Sciences:n johtaja USA
Barrie Pittock Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation:n tutkija, IPCC:n lead author AUS
Ellen Mosley-Thompson Ohion yliopiston maantieteen professori USA
Rajenda Pachauri IPCC:n pääjohtaja IND
Greg Ayers Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation:n tutkija, Australian ilmatieteenlaitoksen johtaja AUS
Don Wuebbles Illinoisin yliopiston ilmastontutkimuksen professori, IPCC:n Coordinating lead author USA
Christopher D. Miller National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA):n Climate Monitoring Program Manager USA
Michael Mann Pennsylvanian yliopiston Earth System Science Center:n johtaja, IPCC lead author USA
Mark Eakin National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) USA

(Useimpien tieteellinen meriittilista on huomattavan pitkä ja vaikuttava. Valitsin omasta mielestäni oleellisimmat meriitit. Tarkemmat tiedot löytyvät kunkin nimen linkin kautta.)

Eli selkeästikin keskusteluyhteys on auki tällaisen alalla erittäin vaikutusvaltaisen kansainvälisen porukan kesken. Vaikea kuvitella että moista – keskustelijoiden mielestä mieluummin matalan profiilin toiminnalla hoideltavaa – keskustelua seuraamaan olisi kutsuttu joukko lähes tuntemattomia satunnaisia kollegoja, joiden lojaliteetista ei ole varmuutta. Ei, nämä ovat selvästikin aateveljiä, jotka ymmärtävät yhteisten tarkoitusperien tärkeyden.

Voi miettiä minkälainen paine alalla on tuottaa vain poliittisesti korrektia tutkimusta, kun noin monet huippututkijat, tiedelaitosten johtajat ja muut tiedevaikuttat ovat organisoituneet hyökkäämään linjasta lipeäviä tutkijoita vastaan.

Kun nämä ilmastotutkimuksen alalla erittäin vaikutusvaltaiset henkilöt organisoivat boikotteja ja protestikampanjoita "vääriin" lopputuloksiin tulevia papereita vastaan, onko mahdotonta kuvitella näiden samojen henkilöiden sopivan yhdessä myös esimerkiksi yhtenevistä kannoista epäselvissä tapauksissa, tiettyjen epävarmuustekijöiden huomiotta jättämisestä, hypoteesin kanssa epäyhteensopivien faktojen pimittämisestä tai jopa sitä tukevien todisteiden väärentämisestä.

Minusta se ei ole ollenkaan mahdotonta. Väittäisin jopa että tuolle tielle lähtemisen jälkeen moinen käytös olisi pikemminkin vain ajan kysymys. Edelliset teot madaltavat kynnystä seuraaville ja lopulta huomaakin valehtelevansa oikeudelle olevansa nobelisti.

Miksi se pysyy piilossa?

Laukkanen esittää hyvän kysymyksen:

Miten se ei olisi tähän mennessä paljastunut? Ovatko kaikki tutkijat salaisesti tavanneet jossakin jäähallissa ja sopineet, että tästä ei hiiskuta kellekään tai kuolo tulee?

Se on paljastunut moneen kertaan. Toisena esimerkkinä ns. Climategate -vuodossa paljastunut tapaus, jossa IPCC:n neljännen arvioraportin coordinating lead author Phil Jones lähetti kolleegalleen Michael Mann:lle tämän sähköpostin:

Mike [Michael Mann], 

Can you delete any emails you may have had with Keith [Briffa] re AR4? Keith [Briffa] will do likewise… Can you also email Gene [Wahl] and get him to do the same? I don’t have his new email address. We will be getting Caspar [Ammann] to do likewise.

Cheers, Phil

Noiden sähköpostien tuhoamisen pyytäminen on paitsi epäilyttävää, myös Freedom Of Information Act -lainsäädännön takia rikollista. Siinä siis vaikutusvaltainen ilmastotutkija pyytää kollegoitaan syyllistymään rikokseen, jotta heidän IPCC:n neljännestä arvioraportista käymänsä keskustelu pysyisi salassa. Tämä tuskin on ollut mitään viatonta kahvipöytäkeskustelua.

Mitä tapahtui kun tämä viesti tuli julkisuuteen ja Phil Jones kiistatta syyllistyi ainakin rikokseen yllyttämiseen? Huusivatko lööpit ilmastotutkijoiden salaliiton paljastumisesta? Ehei. Skeptikkojen lisäksi tuskin kukaan on edes kuullut tuosta. Eli seuraukset eivät olleet yhtään sen suurempia kuin mitä tapahtui Pacific Instituten johtajalle Peter Gleickille tämän paljastuttua identiteettivarkaaksi ja väärentäjäksi, tai mitä IPCC:n pääjohtajalle Pachaurille kävi kun paljastui että hän oli valehdellut 38 vuoden ajan omaavansa kaksi tohtorintutkintoa.

Huippututkijat Chris Landsea ja Richard Tol erosivat IPCC:stä protestina järjestön harjoittamalle liioittelulle ja suoranaiselle valehtelulle. Kuuliko näistä tapauksista joku?

Entä mitä tapahtui kun kävi ilmi että nimettömäksi jäänyt vasemmistolaismiljardöörijoukko kanavoi säätiöidensä kautta rahaa Energy Foundation -säätiölle, joka puolestaan jakaa rahaa ympäristöjärjestöille, "ruohonjuuritason" aktivismiin, medialle, lobbaukseen ja korruptioon? Säätiöiden suojatit ovat soluttautuneet eri ministeriöihin lapioiden veronmaksajien rahoja takaisin näille säätiöille. Säätiöiden kautta jaettavat rahat ovat skeptikoiden rahoihin verrattuna tähtitieteellisiä – Energy Foundationin kautta ympäristöaktivismin rahoittamiseen kulkee 500 miljoonaa dollaria vuodessa, kun Heartland Instituten ilmastobudjetti on piskuiset $100 000. Uutisoitiinko tästä järisyttävästä löydöksestä Euroopassa asti? No arvatkaapas.

Siinä on juuri se asian ydin. Ei sillä ole väliä mitä skandaaleja paljastuu, sillä aatteen kannalta epämiellyttäviä asioita ei uutisoida. Julkisuuteen lipsahtavat skandaalit pistetään yksittäistapauksina maapallon tulevaisuudesta kannettavan huolen aiheuttaman arviointikyvyn tilapäisen pettämisen piikkiin. Maailma on tuhoutumassa – onko nyt niin väliä minkälaisella toiminnalla sen tuhoutuminen yritetään estää?

Mitä haittaakaan ilmastonpelastuskampanjasta voisi olla?

Kuten Laukkanen kirjoituksessaan kysyy: entä jos maailma ei olisikaan tuhoutumassa? Onko siitä haittaa jos kulutamme maapallomme rajallisia resursseja turhaan, sekä keskiluokan ja työväestön elintasoa lasketaan ilman järkevää syytä? Miten siitä voisi olla haittaa että pyrkiessämme minimoimaan hiilidioksidipäästömme kannustamme oikeasti haitallisia päästöjä, kuten pienhiukkasia ja hiilimonoksidia, lisäävien teknologioiden käyttöä? Voisiko muka olla pahasta estää kehitysmaiden pyrkimykset kehittyä ja pakottaa näiden maiden asukkaat elämään ikuisessa köyhyydessä ja nälässä? Eikö tämä ole lopultakin win-win -tilanne, täysin riippumatta siitä muuttavatko hiilidioksidipäästömme oikeasti ilmastoa merkittävästi?

No ei tietenkään ole. Paitsi että tuolla aiheutetaan lukemattomia tarpeettomia inhimillisiä tragedioita varsinkin heikoimpien ja puolustuskyvyttömien keskuudessa, se ei ole hyvästä edes maapallon kannalta.

Köyhissä maissa ympäristönsuojelu on täysin retuperällä, sillä siellä ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin huolehtia jonkin paikallisen eläinlajin säilymisestä tai rakentaa kallisarvoista energiaa kuluttavia jätevedenpuhdistuslaitoksia. Köyhälle ja nälkäiselle villieläin on vain ruokaa tai kilpailija. Ainoastaan rikkaalla on ylellisyyttä miettiä puhtaan luonnon kaltaisia aineettomia arvoja ja pohtia onko kalat verkosta syövä ja verkot tuhoava eläin arvokas osa maapallon eliöstöä. Köyhä vain haluaa sen hengiltä varmistaakseen aliravituille lapsilleen syötävää.

Halpa energia on hyvinvointia. Halpa energia on yhtä kuin täysi vatsa, alhainen lapsikuolleisuus, hyväkuntoinen koti, puhtaat vaatteet, korkea elinikä, lääkkeet, terveydenhuolto, viikonloppuvapaat ja loma. Näiden aikaansaama luottamus tulevaisuuteen saa aikaan myös alhaisen syntyvyyden. Kansanvaltaisissa maissa se tarkoittaa myös tervettä ympäristöä ja terveitä villieläimiä.

Halpaa energiaa vastustavien olisi hyvä muistaa mitä kaikkea halpa energia on meille antanut. Sen hyödyt ovat paljon on muutakin kuin vesihöyrypilvi savupiipun nokassa.

Vertaisarvioitua jääkausikauhua 1970-luvulta

Olen tässä jo listannut 70-luvun jääkausikauhusta kertovia uutisia, joissa mm. ilmastotieteen asiantuntijat kertovat uskovansa uuden jääkauden olevan tuloillaan. Vertaisarvioituja tutkimuksia asiasta ei ole tullut vastaani – ennen kuin nyt.

Nimimerkki catweazle666 toi täällä tietooni paperin nimeltä:

Schneider S. & Rasool S., “Atmospheric Carbon Dioxide and Aerosols – Effects of Large Increases on Global Climate”, Science, vol.173, 9 July 1971, p.138-141

Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen paperi. Abstrakti kertoo seuraavaa:

Eflects on the global temperature of large increases in carbon dioxide and aerosol densities in the atmosphere of Earth have been computed: lt is found that, although the addition of carbon dioxide in the atmosphere does increase the surface temperature, the rate of temperature increase diminishes with increasing carbon dioxide in the atmosphere. For aerosols, however, the net effect of increase in density is to reduce the surface temperature of Earth. Because of the exponential dependence of the backscattering, the rate of temperature decrease is augmented with increasing aerosol content. An Increase by only a factor of 4 in global aerosol background concentration may be sufficient to reduce the surface temperature by as much as 3.5°K. If sustained over a period of several years, such a temperature decrease over the whole globe is believed to be sufficient to trigger an ice age.

Muualta tekstistä:

We will report here on the first results of a calculation in which separate estimates were made of the effects on global temperature of large increases in the amount of CO2, and dust in the atmosphere. It is found that even an increase by a factor of 8 in the amount of CO2, which is highly unlikely in the next several thousand years, will produce an increase in the surface temperature of less than 2°K. However, the effect on surface temperature of an increase in the aerosol content of the atmosphere is found to be quite significant. An increase by a factor of 4 in the equilibrium dust concentration in the global atmosphere, which cannot be ruled out as a possibility within the next century, could decrease the mean surface temperature by as much as 3.5°K. If sustained over a period of several years, such a temperature decrease could be sufficient to trigger an ice age! – – 

From our calculation, a doubling of CO2 produces a tropospheric temperature change of 0.8°K. However, as more CO2 is added to the atmosphere, the rate of temperature increase is proportionally less and less, and the increase eventually levels off. Even for an increase in CO2 by a factor of 10, the temperature increase does not exceed 2.5°K. Therefore, the runaway greenhouse effect does not occur because the 15-µm CO2 band, which is the main source of absorption, “saturates,” and the addition of more CO2 does not substantially increase the infrared opacity of the atmosphere. – –

The main conclusion of this part of the study is that even an order of magnitude increase of CO2 in the atmosphere by human activities, which at the present rate of input is not expected within the next several thousand years, may not be suficient to produce a runaway greenhouse effect on Earth. On the short time scale, if CO2 is augmented by another 10 percent in the next 30 years, the increase in the global temperature may be as small as 0.1 °K.  – –

Even if we assume that the rate of scavenging and of other removal processes for atmospheric dust particles remains constant, it is still difficult to predict the rate at which global background opacity of the atmosphere will increase with increasing particulate injection by human activities. However. it is projected that man’s potential to pollute will increase six- to eightfold in the next 50 years (24). If this increased rate of injection of particulate matter in the atmosphere should raise the present global background opacity by a factor of 4, our calculations suggest a decrease in global temperature by as much as 3.5°K. Such a large decrease in the average surface temperature of Earth, sustained over a period of few years, is believed to be sufficient (25) to trigger an ice age. However, by that time, nuclear power may have largely replaced fossil fuels as a means of energy production.

Tiivistettynä suomeksi

Paperin mukaan hiilidioksidipäästöt eivät voi lämmittää ilmastoa kuin asteen kymmenyksiä. Hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen lämmittää ainoastaan 0,8C, ja kahdeksankertaistuminenkin vain 2C. Sen sijaan ihmisten toiminnan aiheuttama pienhiukkasten määrän lisääntyminen ilmakehässä uhkaa jäähdyttää ilmastoamme merkittävästi.

Sen viilentävällä vaikutuksella ei ole ylärajaa, vaan voimme odottaa jopa useiden asteiden viilenemistä. Tästä syystä ilmasto voi tutkijoiden laskelmien mukaan olla vuonna 2021 jopa 3,5C kylmempi kuin nykyään. Tämä voi riittää käynnistämään uuden jääkauden!

Eli kun seuraavaksi joku toteaa jääkausikauhun olleen pelkkää median keksintöä ilman vastinetta vertaisarvioidussa tieteessä, voitte viitata tuohon paperiin.

PS.

Kyseisen paperin kirjoittaja, edesmennyt Stephen Schneider on ollut mielellään esillä myös mediassa ennustelemassa omia kauhujaan. Hän vaihtoi vuosikymmenten saatossa kuitenkin kauhukuvaansa trendikkäämmäksi, kuten tästä voi havaita:

Ilmastoalarmismi uskontona

Kun vedenalainen tulivuori purkautui Theran saarella vuonna 726, tapaus herätti laajalti kauhua Itä-Roomassa. Itä-Rooman keisari Leo III uskoi tietävänsä mitä oli tapahtumassa: maasta kumpuava tulikuuma aine oli jumalan vihaa, jonka Jumala oli lähettänyt maan päälle rankaisemaan häntä ja hänen alamaisiaan näiden synneistä. Valtakunnassa oli nimittäin yleistä pitää kuvia Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta, vaikka raamattu oli yksiselitteisesti kieltänyt pitämästä jumalankuvia.

Aikalaisista logiikka tuntui varmasti hyvin intuitiiviselta – onhan se nyt selvää että moisen synnin on pakko näkyä jossain. Varmasti ilman ihmisten synnillistä elämää tulivuorenpurkaus olisi ollut vähintäänkin vähemmän voimakas.

Kun seuraa miten jokainen epämiellyttävä sääilmiö pistetään nykyään niin helposti ilmastonmuutoksen syyksi samankaltaisilla perusteilla, yhtäläisyydet itä-roomalaisten logiikkaan ovat selvät. Päätinkin koota muutaman sanasen ilmastoalarmismin – siis Gai'ismin – uskonnollisesta puolesta.

Listaan alla kaikkein selvimpiä piirteitä, jotka tuppaavat esiintymään monissa, ellei jopa useimmissa maailman uskonnoissa – kuten myös ilmastoalarmistiliikkeessä.

En osaa sanoa onko taustalla jonkinlainen tarkoituksellinen suunnitelma, onko kyse sattumasta, vai tapaavatko uskonnot jostain syystä vain noudattamaan tietynlaista kaavaa. Ehkä kristillinen länsimainen kulttuuri on muovannut ilmastoalarmismista omansa näköisen? Kukapa tietäisi? Joka tapauksessa yhtäläisyyksiä on monia.

1. Järjettömältä tuntuvat, yhteishenkeä lisäävät rituaalit

Kristityt heräävät sunnuntaiaamuisin kirkkoon, muslimit eivät syö sianlihaa, hindut eivät syö nautoja. Jokaisella uskonnolla on ulkopuolisesta järjettömiltä tuntuvia rituaaleja, joiden tehtävä näyttää olevan vain tehdä uskontoa noudattavan ihmisen elämän tarpeettoman hankalaksi.

Todellisuudessa näiden uhrausten perimmäinen alkuperäinen funktio on ollut vakuuttaa samanuskoiset uhrauksen tekijän vilpittömästä uskosta. Tämä saa muut luottamaan siihen että henkilö ajattelee asioista samalla tavalla kuin he, ja tämä taas saa henkilön vaikuttamaan muiden silmissä luotettavammalta. Joidenkin hypoteesien mukaan nimenomaan tämä on se seikka, jonka ansiosta uskonnollisuus on niin laajalle levinnyttä. Toisiinsa luottava yhteisö on ollut yhtenäisempi ja siis vahvempi kuin epäluuloisesti kanssaihmisiinsä suhtautuvat naapuriyhteisöt.

Sama tarkoitus on myös Earth Hour:lla, jossa ihmiset mököttävät tunnin pimeässä huoneessa muistuttaen itselleen ympäristön pelastamisesta ihmisen hiilidioksidipäästöiltä – aivan kuin olisivat jossain vaiheessa unohtaneet sen.

2. Kaikkitietävä Entiteetti, jonka olemassaoloon kaikki uskovaiset uskovat

Useimmissa uskonnoissa löytyy usein hyväntahtoinen ylijumala, joka näkee kaiken, tietää kaiken, pystyy kaikkeen. Jos kaikki ei mene putkeen, syy on usein vääräuskoisissa tai uskossaan heikoissa, joihin jumala on suuttunut rangaisten kaikkia tämän pienen vähemmistön epäuskoisuudesta.

Ilmastoalarmismissa tämän ylijumaluuden paikan on ottanut Tiedeyhteisön Konsensus. Tiedeyhteisön Konsensus on näkymätön, hyväntahtoinen ja kaikkitietävä. Hän haluaa pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan hedonismin ja mukavuudenhalun aiheuttamalta katastrofilta, mutta pelastumiseen tarvitaan jokaisen maan asukkaan kääntyminen uskomaan hänen sanaansa.

Kuten jumalia yleensäkään, kukaan ei ole tätä Tiedeyhteisön Konsensusta nähnyt ja sen olemassaolon todistamiseen pyrkineet tutkimukset ovat järjestään oudolla tavalla tiettyyn suuntaan puolueellisia.

3. Papisto

Useimmista uskonnoista löytyy jonkinlainen papisto, jonka on ottanut tehtäväkseen jumaluuden käskyjen ja oppien tulkitsemisen vähemmän oppineiden keskuuteen. Nämä henkilöt eivät väitä omaavansa entiteetin voimia tai tietoa, mutta heillä on kyky kommunikoida tai muuten ymmärtää tuon näkymättömän kaikkivoivan olennon mielenliikkeitä. 

Suurimman vaikutusvallan saaneet henkilöt elävät yleensä täysin päinvastoin kuin saarnaavat. Usein pienissä kulteissa jäseniltä edellytetään siveyttä ja pidättyvyyttä, samalla kun kultin keskushahmo kerää ympärilleen joukon aivopestyjä seksiorjia.

Ilmastoalarmistiliikkeeltä tällaisia kaksinaismoralistisia saarnamiehiä löytyy runsaasti. Kuuluisimpana tietysti Al Gore, jonka ympäri maailmaa ripotellut kartanokompleksit, yksityiskoneet, autot ja muut saavat miehen hiilijalanjäljen turpoamaan pikkukaupungin kokoiseksi. Silti mies saarnaa kansalaisten elintason laskemisen puolesta.

Jos ihmisen hiilidioksidipäästöt todellakin aiheuttaisivat Goren mielestä katastrofaalisen ilmastonmuutoksen, eikö hän pyrkisi minimoimaan hiilijalanjälkensä asumalla kerrostalokaksiossa ja kulkemalla puhetilaisuuksiinsa sähköautolla? Entä nämä muut? Veikkaanpa myös että ahkerasti suihkukoneilla matkustelevien suuripalkkaisten villeniinistöjen, satuhassien ja heidihautaloiden hiilijalanjälkien olevan hulppeasti suurempia kuin keskivertosuomalaisten, joiden kuitenkin pitää näiden henkilöiden mielestä elää askeettisemmin "jotta ilmasto ei tuhoutuisi".

4. Puhtaan oikeamielisyyden vaalimiseksi perustettu komitea.

Koska uskonto ei ole uskonto ellei sitä ole tiukasti ylhäältä koordinoitu, jokaisella itseään kunnioittavalla uskonnolla pitää olla poliittinen komitea, joka päättää mikä on virallista totuutta ja mikä harhaoppisuutta. Eihän siitä tule mitään jos jokainen uskoo ihan mihin sattuu!

Tämä on IPCC:n rooli, ja varsinkin raportin valmistuttua tapahtuvan poliittisen hienosäätöprosessin, jossa eri maiden poliittiset edustajat käyvät raportin läpi sana sanalta ja korjaavat "tiedeyhteisön konsensuksen" tekstin paremmin tarinaan sopiviksi.

5. Pyhä kirjallisuus

Uskovaiset ihmiset uskovat että vastaukset kaikkiin kysymyksiin on löydettävissä edellämainitun komitean kirjoittamasta niteestä. Harva on lukenut nidettä alusta loppuun ja varsinkaan ajatuksella – IPCC:n arvioraporttien tapauksessa edes poliitikkojen kirjoittamaa muutaman kymmenen sivun mittaista tiivistelmää, josta kaikki epävarmuustekijät on poistettu.

6. Synnitön elämä vaatii kohtuuttomia ponnistuksia

Useimmissa uskonnoissa on tarkkaan määritelty asiat jotka ovat syntiä ja joita siis jumala tai jumalat paheksuvat. Kristinuskossa näitä on runsaasti ja niihin kuuluvat mm. sellaiset asiat kuin ylpeys ja kateus. Inhimillisten tunteiden ja luonnollisen toiminnan leimaaminen synniksi on tehokas keino syyllistää ihmiset nöyriksi ja kuuliaisiksi.

Ainoastaan täydellisessä askeesissa elävä ihminen voi edes kuvitella onnistuvansa elämään synnittömästi ja tämä vaatii luopumista kaikesta ja täydellistä omistautumista uskonnolle.

Samoin hiilidioksidineutraali elämä on käytännössä mahdotonta, niin kauan kuin ihminen ei elä omavaraisesti metsän keskellä kelomökissä, ilman yhteyttä laajempaan yhteiskuntaan – siis askeesissa.

7. Syntien hyvittäminen rahallisesti

Koska edellämainitusta syystä johtuen ihminen ei voi elää synnittömästi, häntä kannustetaan kompensoimaan syntejään rahallisella lahjuksella jumaluuden sananvälittäjille. Termi "hiilidioksidiane" ei ole yhtään liioiteltu. Sen sijaan että pappi lukisi rukouksia aneiden antajien sielujen puolesta, joku jossain istuttaa puita hiilidioksidipäästöjesi kumoamiseksi. Tai sitten ei istuta – kukapa saisi koskaan tietää?

8. Helvetti

Paikka johon tämä synnillinen elämä meidät johdattaa on tietenkin kuuma. Ei miellyttävän lämmin näin pohjoismaalaisen näkökulmasta, vaan sellainen inhottavan lämmin, joka tuo mukanaan kolme neljästä tuomiopäivän ratsumiehestä: sodan, kulkutaudin ja nälänhädän. Heinäsirkkalaumat syövät satomme, mäntypistiäiset metsämme, meduusat kalamme. Pohjoiset lajit katoavat ja tilalle tulee inhottavia eläimiä etelästä.

Koska helvetissä ei voi olla miellyttävää edes saunomiseen tottuneille suomalaisille, ilmastonmuutos täsmäkurjistaa kunkin paikan oloja aina vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan. Liian kuivat paikat kuivuvat lisää, liian märät paikat kastuvat lisää. Liian kuumat kuumenevat entisestään ja liian kylmät kylmenevät. Jos muuten näin ei kävisi niin vähintäänkin golf-virta pysähtyy.

Ja vaikka kylmä Suomi olisikin jostain käsittämättömästä syystä ilmastoarpajaisten nettovoittaja, heti rajan takana on sata miljoonaa ruskeaihoista ilmastopakolaista vain odottamassa tekosyytä loikata tänne viemään meidän nais––  siis maamme! Kauhukuvassa ei siis saa eikä voi olla mitään positiivista kenenkään kannalta.

9. Syntiin houkutteleva paholainen

Lähes jokaisessa uskonnossa on jokin paha henki joka toimii salakavalasti taustalla ja koettelee uskovaisten uskoa. Uskon kanssa ristiriitainen tieto on helppo ohittaa, kun sen leimaa pirun valheiksi. Ilmastoalarmismi ei eroa muista uskonnoista myöskään tässä mielessä.

Ilmastoalarmismin piruhan ovat selvästi öljy-yhtiöt, joiden väitetään rahoittavan kaikenlaista väärää tiedettä, jonka tuottama materiaali pyrkii viekoittelemaan uskovia väärälle polulle. 

Ennen kuin Heartland Institute paljastui rahoituksellisesti pikkutekijäksi, nimenomaan sitä pidettiin sinä kanavana, jota pitkin massiivinen öljyraha tulvi ilmastonmuutosskeptikkojen taskuihin. Nyttemmin tarkempi rahakanava on unohdettu ja alettu puhumaan suoraan Koch -instituutin rahoista jotka vain jotenkin ilmaantuvat skeptikkojen tileille kuin plussapisteet konsanaan. Plop-plop.

10. Jumalan vihan merkit ovat läsnä kaikkialla

Eräässä ammoin näkemässäni tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa perhe pelasti aivopestyn lapsensa kultin kourista. Tyttö kuitenkin kärsi lopun ikäänsä tunteesta että kaikki paha jota maailmassa tapahtui oli vihastuneen Jumalan rangaistus ihmiskunnalle hänen petturuudestaan.

Sama fiksaatio voidaan nähdä ilmastoalarmistiliikkeessä. Jos jossain tapahtuu jokin epämiellyttävä sääilmiö, se on heti "luonnoton" ja siis osoitus siitä että ihminen on syyllinen sen olemassaoloon. Viis siitä että epämiellyttäviä sääilmiöitä on sattunut aina. Nykyään jopa ennätykselliset pakkaset ovat merkki ihmisen hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.

Toisin kuin rationaalisemmissa tieteenlajeissa, ilmastotieteessä tiedemiehet eivät suinkaan pyri rauhoittelemaan ihmisten pelkoja ja harhaisia luuloja, vaan päinvastoin he pyrkivät lietsomaan niitä. Aina kun jotain ikävää tapahtuu, median valokeilaan ilmaantuu "asiantuntija" toteamaan miten tämänkaltaiset tapahtumat ovat "juuri sitä mitä ilmastonmuutoksen ennustellaan lisäävän".

11. Argumentum ad ingorantiam

Kreationisteja vastaan väitellessä ilmenee usein argumentaatiovirhe nimeltä Aukkojen Jumala. Heidän mukaansa todiste jumalan olemassaolosta ovat meidän tietämyksessämme olevat aukot. Koska emme tiedä miten elämä on ilmaantunut maapallolle, ainoa mahdollinen selitys on Jumalan luomistyö.

Tämä sama argumentaatiovirhe on myös hyvin tyypillistä ilmastoalarmisteille. Ilmasto.org:

Ilmastonmuutosta ei voida selittää kokonaisuudessaan luonnollisilla tekijöillä. Auringon säteilyvoimakkuuden muutokset ja tulivuorenpurkaukset selittävät osan viime vuosisatojen lämpenemisestä, mutta kolmen viime vuosikymmenen aikana luonnolliset tekijät ovat vaikuttaneet maapallon ilmastoon viilentävästi.

Aivan kuin ilmastotiede olisi niin kypsä että meidän olisi mahdollista tuntea kaikki luonnolliset tekijät. Joka kerta kun jokin ad hoc -selitys kadonneen lämmön piilopaikaksi kumotaan, ilmastonmuutoksen katastrofaalisuuteen uskovien jumalan olintila kutistuu. Nykyään se on jo ahdistettu merten syvänteisiin, mittaustarkkuuden ulottumattomiin. Paljon ahtaammaksi tila ei voi enää käydä.

12. Aggressiivinen suhtautuminen faktoihin, joiden pitäisi objektiivisesti ajateltuna olla hyvä asia

Jokainen ateisti, joka on joskus väitellyt syvästi uskonnollisen ihmisen kanssa, on varmasti kokenut tilanteen jossa vastapuoli tuohtuu silminnähden argumentista, jonka pitäisi olla pikemminkin helpottavaa.

Esimerkiksi helvetin olemassaolon järkiperäinen kyseenalaistaminen ja viittaus sen alkuperään pakanallisissa uskonnoissa, ei saa aikaan huojennusta vaan raivon: "mikä sinä olet väittämään ettei minun tarvitse viettää elämääni peläten helvettiä ja katuen!"

Sama näkyy myös ilmastoalarmistien kanssa väitellessä. Joku kauhistelee ilmaston lämpenemistä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kun yrittää rauhoitella henkilöä viralliseen dataan perustuvilla graafeilla osoittaen ettei ilmasto ole lämmennyt lähestulkoon kahteen vuosikymmeneen, tuloksena ei ole helpotus vaan uskonnollinen raivo: "Datasi on väärää! Valehtelet! Palkkasi maksaa Koch -instituutti!"

Aivan kuten uskonnollinen kristitty haluaa uskoa helvetin olemassaoloon ja haluaa pelätä sitä, samoin ilmastoalarmisti haluaa sisimmässään ilmastonmuutoksen olevan jotain uhkaavaa. Pelko on oleellinen osa mitä tahansa apokalyptistä kulttia, ja jos kultin jäseneltä viedään tuo pelko, häneltä viedään koko hänen uskonsa.

13. Lyhyen aikavälin ennusteiden jatkuva falsifioituminen ei vie uskoa pitkän aikavälin ennusteilta.

Jos normitieteessä jokin taho esittäisi toistuvasti ennusteita jotka pääsääntöisesti epäonnistuisivat surkeasti, kyseinen taho olisi hyvin nopeasti täydellisen naurunalainen. Uskonnot toimivat toisin, sillä ne pohjaavat tunteeseen, ei järkeen.

Jehovien ensimmäisen maailmanlopun piti tapahtua 1914. Mitään ei tapahtunut, joten seuraavaa maailmanloppua manailtiin vuodelle 1925. Kun sekin jäi suutariksi, seuraava maailmanloppu päätettiin tapahtuvan vuonna 1975. Kun jälleen mitään ei tapahtunut, tehtiin uusi ennuste: maailma loppuu ennen vuosituhannen vaihdetta.

Vastaavia ennusteita tehdään liukuhihnalta myös ilmastoalarmistipiireissä. Esimerkkinä vaikka nämä. Tai tämä ja tämä.

Erikoinen ilmastonmuutosalarmismin piirre onkin sen kykenemättömyys tehdä oikeaksi osoittautuvia ennusteita. Väärää ennustetta paikkaamaan ilmaantuu jälkikäteen kymmenen selitystä miksi ennuste osui oikeaan vaikka kaikkien objektiivisten mittareiden mukaan se epäonnistui surkeasti.

Ilmasto ei lämpene odotetusti, sillä Kiinan pienhiukkaset, tulivuoret, merten syvänteet, tilastovirheet, auringon passiivisuus, freonien vähentäminen, lisääntynyt vesihöyry, ns. stadium-aallot, sattuma ja männynhaju selittävät kukin noin 50-100% lämpenemättömyydestä.

Mutta ilmiselvä kykenemättömyys ennustaa edes vuosikymmenen päähän ei kuitenkaan vie uskonnon harjoittajilta uskoa siihen etteivätkö ennusteet sadan vuoden päähän olisi hyvin tarkkoja. Epäonnistuneiden ennusteiden peittämiseksi riittää kun uutisoidaan ennusteiden falsifioitumisen tarkoittavan asioiden olevan huonommin kuin kuvittelimmekaan. Tämä uusi entistä pahempi kauhukuva saa kaikki unohtamaan aiemmin kumoutuneet kauhukuvat.

Ihmiset haluavat uskoa kauhukuvia. Mitä suurempia kauhukuvia kerrotaan, sitä helpommin niihin uskotaan. Tämä selittää miksi oikeassa ollut rationalisti Julian Simon jäi vastapuolensa – vuosikymmenestä toiseen koomisen väärässä olleen Paul Ehrlich:n – varjoon.

Ilmastoalarmistit väittävät usein skeptikoiden kieltävän ilmastonmuutoksen vain koska se on liian pelottava asia hyväksyttäväksi. Todellisuudessa asia on täysin päinvastoin. Kukaan ei halua kuulla ettei tulevaisuudessa olekaan mitään pelottavaa. Se ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

14. Uskontunnustus

Darwin aloitti ja lopetti Lajien Synnyn viittauksella Jumalaan. Miksi? Koska hän tiesi teoksensa olevan suorassa konfliktissa valtaa pitävän protestanttisen kirkon oppien kanssa. Hän tiesi että häntä tultaisiin syyttämään kerettiläisyydestä, hänen uransa pyrittäisiin tuhoamaan ja hänen tutkimuksensa pyrittäisiin mitätöimään. Viittaukset Jumalaan olivat anteeksipyynnön kaltaista nöyristelyä valtaa pitävälle eliitille ja uskollisuuden vakuuttelua.

Samankaltainen uskontunnustus on löydettävissä uskomattoman monen ilmastonmuutoksen kanssa ristiriitaisen tutkimuksen abstraktista muodossa "Uskon ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, joka tulee aiheuttamaan tuhoa ja hävitystä maailmassa". Alarmistit tulkitsevatkin tämän uskontunnustuksen merkitsevän ettei kyseistä tutkimusta voi käyttää lähteenä perustelemaan skeptistä näkökulmaa, sillä tutkimuksen tekijätkin uskovat ilmastonmuutoksen katastrofaalisuuteen.

Todellisuudessa ellet tätä tunnustusta tee, tutkimuksesi saattaa jäädä hyvinkin julkaisematta. Nimittäin jos se julkaistaan, tutkimuspaperisi julkaisija voi joutua aktivistien, ympäristöjärjestöjen ja jopa johtavien ilmastoalarmistitutkijoiden protestikampanjoinnin kohteeksi, joka voi pahimmillaan johtaa jopa päätoimittajan erottamiseen.

15. Maailmanlopun odotus

Edellä jo mainitsinkin Jehovien maailmanlopun odotuksesta. Useilla muillakin uskonnoilla on ollut vankka käsitys siitä että kulloisellakin ajan hetkellä eletään jotenkin ainutlaatuista, ratkaisevaa aikaa. Uusi Testamentti kertoo jopa Jeesuksen itsensä odottaneen maailman loppuvan minä hetkenä hyvänsä.

Ilmastoalarmismi on itsestäänselvästi juuri tällainen maailmanloppua odottava ja "ratkaisevia hetkiä maailman historiassa" elävä aate. Meidän ilmastosyntimme muuttavat maailman Venuksen kaltaiseksi pätsiksi ja aikaa muuttaa hedonistiset tapamme on vain muutama hassu vuosi!

16. Monikäyttöisyys

Aivan kuten uskonnot, myös ilmastoalarmismi on aatteena tarpeeksi epämääräinen ollakseen oikeutus melkein mille tahansa. Haluatko lähteä lahtaamaan vääräuskoisia toiselle puolelle maapalloa? Haluatko toisten rahat tai kohdella heitä muuten vain kuin eläimiä? Sano että jumala käski – kukapa Jumalan kanssa asettuisi poikkiteloin?

Oletko keksinyt huipputehokkaan virtapihin pölynimurin ja haluat savustaa kilpailijasi alalta? Haluatko lukijoita hiipuvalle lehdellesi? Haluatko verottaa kansalaisia saadaksesi lisää hyvinvointia jaettavaksi eturyhmillesi? Haluatko siirtyä pois matalan katteen hehkulamppujen valmistuksesta suurikatteellisiin energiansäästölamppuihin ja tehdä tulonsiirron sähköyhtiöiltä itsellesi? Haluatko myydä patentoimiasi rengaspainesensoreita, joita kukaan ei halua ostaa? Haluatko esiintyä suurena johtajana, joka johdattaa kansansa pelastukseen maailmanhistorian suurimmasta kriisistä?

Vetoa ilmastonsuojeluun. Ei kai kukaan ilmastoa vihaa?

Muiden kommentteja aiheesta

Ajatus ilmastoalarmismista uskonnollisena liikkeenä ei ole toki erityisen omaperäinen. Jokainen ilmastonmuutosskeptikko lienee jossain vaiheessa yhdistänyt ilmastonmuutokseen fanaattisesti suhtautuvien asenteen erilaisiin uskonnollisiin maailmanlopunliikkeisiin.

Tsekin presidentti Václav Klaus lausui puheessaan seuraavaa:

We have to accept that they have succeeded in establishing the religion of environmentalism as the official religion of Western society, as the religion which asks for a radical transformation of the whole Western civilization. 

Ruotsalainen historioitsija David Larsson Heidenblad kirjoitti osuvasti tutkimuksessaan:

Climate change was no longer considered a green issue in the margins of high politics. It was increasingly becoming an everyday concern. From a cultural historian’s viewpoint the calls for individuals to alter their way of living in order to avoid future catastrophes is a distinctly familiar pattern. The theme was an ever-recurring feature of the pre-modern Judeo-Christian World where wars, famines, and epidemics were repeatedly depicted as God´s punishment for the sins of man. According to this biblical explanatory model man was habitually seen as responsible for his own misfortunes. Calls for individuals to change their sinful ways and do penance was hence repeatedly decreed as a means to avoid future calamities.

Jopa viherliikkeen kantaisällä James Lovelock:lla on oma näkemyksensä osittain luomansa liikkeen nykytilaan. Guardian:

Lovelock does not miss a chance to criticise the green movement that has long paid heed to his views. "It's just the way the humans are that if there's a cause of some sort, a religion starts forming around it. It just so happens that the green religion is now taking over from the Christian religion. I don't think people have noticed that, but it's got all the sort of terms that religions use."

Eikä tämän yhtäläisyyden näkeminen rajoitu pelkästään ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuviin. Guardianin Andrew Brown kirjoituksessaan We're doomed without a green religion:

Compulsion will be needed but compulsion alone won't do it. People aren't made like that. They need to believe in what they are forced to do. They need idealism, and that will also mean its dark side: the pressure of conformism, the force of self-righteousness, huge moral weight attached to practically useless gestures like unplugging phone chargers. They need, in fact, something that does look a lot like religion. But we can't engineer it. It can only arise spontaneously. Should that happen, the denialists, who claim that it is all a religion, will for once be telling the truth, and when they do that, they'll have lost. I just hope it doesn't happen too late.

Ilmastoalarmistit tuntuvat pitävän itseään yleensä jonkinlaisena uskonnollisuuden vastavoimana. He kokevat edustavansa järjen ja tieteen voittoa taikauskosta. Ehkä juuri tästä syystä he ovat niin sokeita oman liikkeensä uskonnonkaltaiselle aatteen palolle.

Loppukommentti

Itse olen ateisti, mutta toisin kuin monet ateistit, kunnioitan uskovia suuresti. Ehkä olen jopa jossain mielessä heille kateellinen. Uskova voi luottaa itseään suuremman tahon suojelevan häntä. Usko korkeampaan voimaan voi antaa ihmiselle rohkeutta tehdä asioita joita hän muuten kavahtaisi. Hän voi uskonsa kautta löytää elämälleen tarkoituksen ja usko kuolemanjälkeiseen elämään tekee kuolemasta vähemmän ahdistavan. Surussa ja kärsimyksessä hän voi hakea lohtua uskostaan ja kokea sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta toisten uskovien kanssa.

BBC:n dokumentti God On The Brain ainakin antaisi ymmärtää ateismini johtuvan mahdollisesti perintötekijöistäni. Ehkä minulta puuttuu uskonnollisuusgeeni?

Mutta mitä tapahtuu ihmiselle jolla moinen geeni on, mutta jota ei altisteta lapsuudessaan minkäänlaisille uskonnollisille vaikutteille – kuten nykyään länsimaissa niin usein tapahtuu? Tuo uskonnollisuusgeeni huutaa hiljaisesti tällaisen ihmisen sisimmässä ja vaatii jotain mihin uskoa. Ja kun hän törmää ilmastoalarmismin kaltaiseen apokalyptiseen kulttiin, hän kokee suurta tyydytystä. Hänen kaipuunsa saa täyttymyksen.

Ei liene liioittelua pitää ilmastoalarmismia sekulaarisessa yhteiskunnassa kasvaneiden, mutta uskonnollisuuteen taipuvaisten ihmisten korvikeuskontona. Halu uskoa johonkin itseään suurempaan kohtaloon ja tarkoitukseen on olemassa näissä ihmisissä jo aiemmin ja ilmastoalarmismi antaa sille mahdollisuuden kanavoitua osaksi varsinaista yhdenmukaista uskonnollista liikettä.

Mikäs siinä. Uskokaa vain jos se tekee teidät onnelliseksi. Mutta älkää vaatiko minua rajoittamaan elämääni teidän uskomustenne vuoksi.

Ilmaston muutosten arvioinnin ajanjaksoista

Surffaillessani internetin data-aalloilla törmäsin uutiseen, jossa ns. debunkattiin neljä ns. harhaluuloa ilmastonmuutokseen liittyen:

4 harhaluuloa ilmastonmuutoksesta – Katso video, miten Earth houria vietettiin Tampereella

Aamulehden (29.3.2014) artikkeli on kirjoitettu Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen ja Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesalan haastattelujen pohjalta. En viitsi perehtyä syvemmälti muuhun tekstiin, mutta yksi virke innosti minut kirjoittamaan muutaman sanasen.

Artikkelissa nimittäin todetaan:

Lyhyin mielekäs ajanjakso, jolla arvioida ilmastonmuutosta, on kymmeniä vuosia.

Tämä on yleinen ilmastoalarmistien argumentti puhuttaessa siitä miten ilmasto ei ole lämmennyt tilastollisesti merkittävästi datajoukosta riippuen 16 - 20 vuoteen. Argumentti tosin pitää myös paikkansa, minkä vuoksi hieman ihmettelenkin seuraavaa.

Vuonna 1988 James Hansen piti kuuluisan puheensa Usan kongressille, josta voidaan laskea koko ilmastonmuutosfarssin alkaneen. IPCC perustettiin samana vuonna tutkimaan ilmastonmuutoksen ihmisvaikutusta ja UNFCCC perustettiin 1992. Ihmisen hiilidioksidipäästöjen aikaansaama ilmastonmuutos aiheutti tuolloin jo suurta huolta, ellei suorastaan hysteriaa.

Vuonna 1988 globaalin lämpötilan kehitys näytti tältä:

Ja kun katsotaan IPCC:n perustamista edeltävää puolta vuosisataa, huomataan jotain mielenkiintoista.

Vuosien 1938 ja 1983 välillä – siis 45 vuotta! – ilmasto oli pikemminkin viilentynyt kuin lämmennyt. IPCC:n perustamishetkellä havaittavaa lämpenemistä, jonka voidaan edes teeskennellä aiheuttavan huolta, oli jatkunut vaivaiset viisi vuotta.

Miksi tuo viiden vuoden lämpötilannousu oli hälyttävä, ollen riittävä peruste jopa IPCC:n perustamiseen, jos kerran vuoden 2000 -tienoilta alkanutta taukoa lämpenemisessä pidetään yleensä liian lyhyenä ajanjaksona ilmaston muutosten arvioimisessa? Alla lämpötilakehitys vuodesta 2001, josta nähdään globaalin lämpötilan viilenevän lievästi jo 2,5 kertaa niin kauan kuin ilmasto oli lämmennyt IPCC:n perustamishetkellä:

Artikkelin loppupäätelmän kanssa olen enimmäkseen samaa mieltä, joskin poistaisin osan kappaleesta:

Akateeminen titteli ei takaa, että esitetty näkemys ilmastonmuutoksesta pohjautuu oikeaan ja ajantasaiseen tietoon. Siksi erilaisiin puheenvuoroihin törmätessä kannattaa huomioida ja punnita, minkä alan professori, tutkija tai tohtori asiaa kommentoi. Kriittisyys on hyve.

Kuten olemme lukemattomia kertoja jo nähneet, "oikean alan" tutkijoilta on turha odottaa asiassa objektiivisuutta. Ideologia vaikuttaa vahvasti uravalintaan, minkä ansiosta tietyn maailmankuvan omaavat ihmiset kerääntyvät tietyille aloille toteuttamaan poliittisia visioitaan. Taalas ja Vesala eivät ole poikkeuksia.

Johtavien ilmastoaktivistien valemeriiteistä

Olen jo aiemmin käsitellyt kuuluisaa tiedemiestä ja Skeptical Science -tuttavaamme, Michael Mann:ia. Lukiessani Donna Laframboisen uudehkoa kirjaa Into The Dustbin: Rajendra Pachauri, the Climate Report & the Nobel Peace Prize, tietooni tuli jotain uutta mielenkiintoista. Jostain oudosta syystä alarmistiliikkeen vaikutusvaltaisilla henkilöillä on hyvin suuria vaikeuksia pysyä totuudessa kun he kuvailevat omia meriittejään.

Vale-nobelisti Mann

Michael Mann on väittänyt vuosia voittaneensa Nobelin Rauhanpalkinnon. Mies meni jopa niin pitkälle, että vaati oikeudelta erityisen kovaa rangaistusta häntä huijariksi kutsuneelle Mark Steynille, sillä olihan hän arvostettu nobelisti.

Haasteessa Mann toteaa seuraavaa:

It is one thing to engage in discussion about debatable topics. It is quite another to attempt to discredit consistently validated scientific research through the professional and personal defamation of a Nobel prize recipient.

Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa tapaus jossa Mann väitti valheellisesti olevansa nobelisti. Esimerkiksi Mann:n listatessa meriittejään kirjansa "The Hockey Stick and the Climate Wars"alussa, hän kirjoittaa näin:

[Mann] jointly received the Nobel Peace Prize along with other scientists who participated in the Intergovernmental Panel on Climate Change…

Ja mites CASW miehen meriitit esitteli?

[Mann] shared in the 2007 Nobel Peace Prize given to the Intergovernmental Panel on Climate Change.

Miehellä ei kuitenkaan moista palkintoa ole yhtään enempää kuin EU-byrokraateilla, vaikka EU saikin kyseisen palkinnon vuonna 2012. Jotta asia ei olisi jäänyt epäselväksi, IPCC:n oli Mann:n julkisuutta saaneiden väitteiden pakottamana todettava erikseen, ettei miehellä ole todellakaan oikeutta kutsua itseään nobelistiksi.

The prize was awarded to the IPCC as an organization, and not to any individual associated with the IPCC. Thus it is incorrect to refer to any IPCC official, or scientist who worked on IPCC reports, as a Nobel laureate or Nobel Prize winner.

Joko tuo arvostettu huipputiedemies on niin typerä, ettei ymmärrä koska voittaa Nobelin rauhanpalkinnon ja koska ei, tai sitten hän on patologinen valehtelija, joka ei häpeä kertoa absurdeja valheitaan edes oikeudelle.

Vaikka Hanlonin partaveitsen mukaan ei koskaan pitäisi selittää pahantahtoisuudella sitä, mikä voidaan tyydyttävästi selittää myös typeryydellä, täytyy silti ihmetellä voiko kukaan olla tarpeeksi typerä kuvitellakseen voittaneensa Nobelin Rauhanpalkinnon kirjoittamalla muutamia rivejä IPCC:n valtavan pitkään raporttiin?

Toisaalta kohun alettua mies laittoi todisteeksi kuvan "diplomistaan" Facebookiin saatesanoilla:

Official certificate from IPCC acknowledges me, as a lead author "contributing to the award of the Nobel Peace Prize". Not enough for some. I guess they want to see my birth certificate too?

Ehkäpä tosiaan Mann:n syntymätodistuskin olisi hyvä nähdä. Näillä meriiteillä mies saattaa hyvinkin olla myös kenialainen.

Mann ei kuitenkaan ollut ainoa IPCC:n raporttien kirjoittamiseen osallistunut henkilö, joka esitteli itsensä nobelistina. Näin teki myös Mark Jaccard, joka väitti IPCC:n Rauhanpalkinnon innoittamana olevansa, ei vain nobelisti, vaan nimenomaan taloustieteen nobelisti.

Niin uskomatonta kuin se ehkä onkin, IPCC:n tulostelemat leikkisertifikaatit kaikille raportin kirjoittamiseen osallistujille eivät kuitenkaan tarkoita kyseisten henkilöiden voittaneen Nobelin Rauhanpalkintoa. Terve itsekritiikki ja suuruudenhulluus mahtuvat harvoin samaan päähän.

Myös IPCC:n pääjohtaja Rajenda Pachauri on mielellään esitellyt itsensä Nobelin Rauhanpalkinnon saajana, mutta tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta kun mies on keksinyt hatusta itselleen meriittejä. Jotain paljon uskomattomampaa paljastui vuonna 2012.

Pachaurin valetohtorintutkinto

IPCC:n pääjohtaja Rajenda Pachauri on esitellyt itsensä paitsi Nobelin Rauhanpalkinnon saajana, myös kaksinkertaisena tohtorina. Hänen CV:nsä mukaan hänellä oli yksi tohtorintutkinto tuotantotaloudesta ja toinen taloustieteestä. Väitteidensä mukaan hän sai molemmat vuosien 1972-1974 välillä.

Vuonna 2012 toimittaja Tony Thomas ihmetteli miehen nopeaa selviytymistä vaativista opinnoista ja päätti ottaa selvää miten moinen on onnistunut. Sähköpostiviestittely North Carolina State Universityn edustajan kanssa paljasti jotain outoa: miehelle ei ollutkaan myönnetty kuin yksi tohtorintutkinto!

Armeliaan tulkinnan mukaan syy tähän oli yliopiston kirjanpitovirhe, minkä seurauksena hänelle annettiin kaksi erillistä tohtorintutkintoa yhden "Economics and Industrial Engineering" sijaan. Miehen korkeasta moraalista ja rehellisyydestä kertoo, ettei hän koskaan tullut korjanneeksi virhettä. Sen sijaan hän esitteli itsensä kaksinkertaisena tohtorina ... seuraavat 38 vuotta.

Asian oikean laidan paljastuttua IPCC:ltä meni yli puolitoista vuotta korjata valheellinen väittämä IPCC:n sivulla olevasta Pachaurin CV:stä. Waybackmachinen historia auttaa hahmottamaan tapausta.

Vuonna 2011 Pachaurin CV kertoi miehen opinnoista seuraavaa:

Dr Pachauri then went on to join the North Carolina State University in Raleigh, USA, where he obtained an MS in industrial engineering in 1972, a Ph.D. in industrial engineering and a Ph.D. in economics.

Vuonna 2014 Pachaurin CV oli "täsmentynyt":

Ph.D., Co-majors in Industrial Engineering and Economics, North Carolina State University (1974) Master's, Industrial Engineering, North Carolina State University (USA) (1972)

Pachaurille NCSU:n virhe oli kuin lottovoitto. Tavallisen rivitohtorin sijaan hän oli supernero, joka suoritti kaksinkertaisen tohtorintutkinnon ennätysajassa. Voidaan vain kuvitella mitä tämä teki miehen ammatilliselle uskottavuudelle niin kotimaassaan Intiassa, kuin maailmassa laajemmalti. Ei ole epäilystäkään, etteikö miehen IPCC:n johtoon johtanut ura saanut ratkaisevaa alkusysäystä nimenomaan tuosta virheestä.

Mitä IPCC teki kun kun kuuli sen johtajan rakentaneen uransa byrokraattisen virheen mahdollistaneen valheen varaan? Ei mitään. Mies johtaa edelleen järjestöä, aivan kuin moinen olisi täysin epäolennainen pikku yksityiskohta. Tuleeko mieleenne IPCC:n lisäksi yhtään järjestöä, joka ei antaisi moisesta johtajalleen ja järjestön keulakuvalle kenkää? Tämä kertoo jopa enemmän IPCC:stä kuin Pachaurista itsestään.

Entä maailman media? Kai se repi miehen uskottavuuden kappaleiksi tajuttuaan hänen valehdelleen meriittinsä? Ei suinkaan. Asiaa ei ole edes nostettu mediassa esille. Kuin jossain uskonnollisessa kultissa konsanaan, edes törkeät väärinkäytökset eivät kykene tahraamaan "asiaan" uskovien auktoriteettihahmoja.

Pisteenä i:n päälle Itä-Suomen Yliopisto antoi vuonna 2012 tälle miehelle yliopiston ensimmäisen ulkomaiselle henkilölle annetun kunniatohtorin arvon.

Tarinan opetus

Pachaurin "kanssanobelisti" Al Gore totesi Grist-lehden haastattelussa seuraavaa:

Nobody is interested in solutions if they don’t think there’s a problem. Given that starting point, I believe it is appropriate to have an over-representation of factual presentations on how dangerous it is, as a predicate for opening up the audience to listen to what the solutions are, and how hopeful it is that we are going to solve this crisis.

Sama pätee myös puhujien meriitteihin. Nobelistin puhe on aina uskottavampaa kuin tavallisen rivitutkijan. Kaksinkertainen tohtori on uskottavampi kuin pelkkä tohtori. Tässä tittelinkipeiden auktoriteettiuskoisten ihmisten maailmassa omien meriittien liioittelu on erittäin hyödyllistä ja lisää hatustakin heitettyjen kauhukuvien vakuuttavuutta.

Kannattaa kuitenkin opetella tervettä kriittisyyttä myös hienojen titteleiden omaavien, arvostetuissa asemissa olevien ihmisten sanomisiin. Kuten nämä tapaukset ovat osoittaneet, paitsi että tohtori sen-ja-sen manailema takuuvarma maailmanloppu ei ole välttämättä takuuvarma, hän ei ole väitteistään huolimatta välttämättä edes tohtori.