Jääkarhut ja muuan Monnett

Al Gore viittasi elokuvassaan "Epämiellyttävä Totuus" vertaisarvioituun paperiin, jonka mukaan jääkarhut olivat sukupuuttoaallon kourissa merijään katoamisen takia. Tämän tutkimuksen innostamana elokuvaan lisättiin tämä surullinen animaatio, jossa avomerellä uiva jääkarhu yrittää kömpiä viimeisen löytämänsä jäälautan päälle ennen todennäköistä hukkumiskuolemaansa:

Tutkimukseen liittyy kuitenkin mielenkiintoisia taustakäänteitä.

Vallatonta ekstrapolointia

Vuonna 2005 Yhdysvaltojen Bureau of Ocean Energy Management, Regulation and Enforcement:n palkkalistoilla ollut jääkarhututkija Charles Monnett julkaisi paperin, "Observations of mortality associated with extended open-water swimming by polar bears in the Alaskan Beaufort Sea", jonka mukaan suuri osa alueen jääkarhuista oli juuri kuollut Beaufortin merellä riehuneessa myrskyssä. Tämä oli erityisen hälyyttävää sen vuoksi, ettei jääkarhujen kuolemia oltu havaittu alueella aiemmin edeltäneen kuudentoista vuoden aikana. Paperista:

During 1987–2003, a total of 315 live polar bears was observed during September and of those 12 (3.8%) were in open water (Table 2). No dead and floating polar bears were observed. In 2004, a total of 55 polar bears were observed during September. Fifty-one were alive and of those 10 (19.9%) were in open water (Fig. 1). In addition, four polar bear carcasses were seen floating in open water (Table 2), the first such observations over the span of the survey.

Kirjoittaja Monnett järkeili ilmastonmuutoksen sulattavan jäätä, mikä pakottaa jääkarhut uimaan yhä pidempiä matkoja ja tämä siis lisää hukkumisia. Hänen tutkimusmetodinsa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen.

Syyskuun 2004 alussa raju myrsky oli lähestymässä aluetta, jolla hänen tutkimusasemansa sijaitsi. Monnett lensi helikopterillaan jäätikön yllä, havaiten neljä uivaa jääkarhua. Viikon kuluttua, myrskyn laannuttua, hän lensi saman reitin ja näki kolme hukkunutta jääkarhua.

Tästä hän laski että koska hän oli helikopterillaan havainnoinut noin 11%:n omasta tutkimusalueestaan, alueella oli jääkarhuja 4 / (11 * 100) = 36. Kun myrskyn jälkeen kuolleita karhuja näkyi kolme, tämä tarkoitti että jääkarhuja oli kuollut hänen tutkimusalueellaan 3 / (11 * 100) = 27.

Tästä hän veti johtopäätöksen, jonka mukaan pohjoisella napa-alueella oli käynnissä jääkarhujen sukupuuttoaalto ja yksinään tuo yksi myrsky oli tappanut melkein kolmekymmentä karhua! En vitsaile:

If these bears accurately reflect 11% of bears present under these conditions, then 36 bears may have been swimming in open water on 6 and 7 September, and 27 bears may have died as a result of the high off- shore winds. These extrapolations suggest that survival rate of bears swimming in open water during this period was low (9/36=25%).

Melko hurjaa ekstrapolointia, mikä ei tosin ole erityisen poikkeuksellista ilmastoalarmistitieteelle. Kun helikopterista lasketaan valkoisia eläimiä valkoisen jään ja allokon seasta, havaintojen tekemisessä on kyse enemmän tuurista kuin taidosta. Eipä siitä ole kauaakaan kun tutkijat hukkasivat melkein kolmensadantuhannen yksilön porolauman.

Mutta tokihan tieteellinen vertaisarviointiprosessi ehkäisi moisen humpuukin julkaisemisen? Ei estänyt. Ei ole tiedossa vaikuttiko tähän se että toinen paperin vertaisarvioijista oli Lisa Rotterman, joka sattui olemaan Charles Monnettin vaimo. Toinen vertaisarvoijista oli Monnettin kollega ja aktivisti Andrew Derocher, jonka saamasta tutkimusrahoituksesta Monnett oli vastuussa, ja joka oli myöskin tutkimassa jääkarhuja Beaufortin merellä. Montako tutkijaa alueella oikein oli? Tuskin niin montaa etteikö Derocher olisi tarkalleen tiennyt kenen paperia oli arvioimassa.

Hälyyttävän paperinsa julkaisemisen jälkeen Monnett saikin 50 miljoonaa dollaria lisärahoitusta alueen jääkarhujen joukkotuhon tarkkailemiseksi. Tästä 1,1 miljoonaa tuli vertaisarvioinnin tehneelle Derocherille.

Tutkinta

Asia hautautui vuosiksi, kunnes vuonna 2011 Monnetista aloitettiin tutkinta tämä vuodettua luottamuksellisia sähköposteja ympäristöjärjestöille. Samalla tutkinnan kohteeksi nostettiin myös jääkarhututkimus, sillä Monnettia epäiltiin verovarojen väärinkäytöstä.

Tutkintaan kuuluvan kuulustelun aikana Monnett kommentoi tutkimustaan seuraavasti:

Well, that's not scientific misconduct anyway. If anything, it's sloppy. I mean, that's not – I mean, I mean, the level of criticism that they seem to have leveled here, scientific misconduct, uh, suggests that we did something deliberately to deceive or to, to change it. Um, I sure don't see any indication of that in what you're asking me about.

Vuonna 2013 tuolloin 65-vuotias Monnett sopi tapauksen. Hänen työsuhteensa viraston kanssa lakkautettiin, mutta hän sai 100 000 dollarin erorahan, kuten myös täyden eläkkeen.

Oma huomio

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että akateemisen vapauden piiriin kuuluu täysi oikeus julkaista mitä roskaa suinkin saa vertaisarvioinnista läpi ja että on täysin kohtuutonta nostaa petossyytteitä ilman selvää todistetta tarkoituksellisesta tutkimustulosten väärentämisestä. Yliopistot suorastaan kannustavat tällaiseen toimintaan määrittäessään tutkijan tuottavuutta julkaistujen papereiden lukumäärän mukaan.

Valitettavasti monet - elleivät jopa useimmat - ihmiset eivät tunnu ymmärtävän nykyisen vertaisarviointiprosessin olevan täysin kykenemätön varmistamaan etteikö täysin väärää tietoa läpäisisi vertaisarviointiprosessia ja etteivätkö tarkoitushakuiset tahot sitten käyttäisi näitä tutkimuksia oman poliittisen agendansa levittämiseen.

Sokea luottamus vertaisarvioidun tieteen oikeellisuuteen liittyy olennaisena osana ilmastoalarmismiin. Tämä johtunee vertaisarviointimyytistä, jonka liike onnistui luomaan vuosituhannen vaihteen tienoilla ja johon Gorekin elokuvassaan viittasi. Olenkin lukenut nettikommenteista melkoisen harhaisia kuvauksia vertaisarvioinnista. Joskus esiintyy jopa väite, jonka mukaan vertaisarviointiprosessiin osallistuu koko tiedeyhteisö. Tällaisissa tapauksissa ei liene ihme jos skeptinen suhtautuminen vertaisarviointiprosessin läpäisseeseen paperiin tuntuu niin käsittämättömältä.

Suhtautuminen ilmastonmuutosskeptismiin muuttuisikin melkoisesti, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin vertaisarviointiprosessin heikkoudet, varsinkin ilmastotieteen kaltaisen, hyvin politisoituneen tieteenhaaran osalta.