Ilmastoalarmismi uskontona

Kun vedenalainen tulivuori purkautui Theran saarella vuonna 726, tapaus herätti laajalti kauhua Itä-Roomassa. Itä-Rooman keisari Leo III uskoi tietävänsä mitä oli tapahtumassa: maasta kumpuava tulikuuma aine oli jumalan vihaa, jonka Jumala oli lähettänyt maan päälle rankaisemaan häntä ja hänen alamaisiaan näiden synneistä. Valtakunnassa oli nimittäin yleistä pitää kuvia Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta, vaikka raamattu oli yksiselitteisesti kieltänyt pitämästä jumalankuvia.

Aikalaisista logiikka tuntui varmasti hyvin intuitiiviselta – onhan se nyt selvää että moisen synnin on pakko näkyä jossain. Varmasti ilman ihmisten synnillistä elämää tulivuorenpurkaus olisi ollut vähintäänkin vähemmän voimakas.

Kun seuraa miten jokainen epämiellyttävä sääilmiö pistetään nykyään niin helposti ilmastonmuutoksen syyksi samankaltaisilla perusteilla, yhtäläisyydet itä-roomalaisten logiikkaan ovat selvät. Päätinkin koota muutaman sanasen ilmastoalarmismin – siis Gai'ismin – uskonnollisesta puolesta.

Listaan alla kaikkein selvimpiä piirteitä, jotka tuppaavat esiintymään monissa, ellei jopa useimmissa maailman uskonnoissa – kuten myös ilmastoalarmistiliikkeessä.

En osaa sanoa onko taustalla jonkinlainen tarkoituksellinen suunnitelma, onko kyse sattumasta, vai tapaavatko uskonnot jostain syystä vain noudattamaan tietynlaista kaavaa. Ehkä kristillinen länsimainen kulttuuri on muovannut ilmastoalarmismista omansa näköisen? Kukapa tietäisi? Joka tapauksessa yhtäläisyyksiä on monia.

1. Järjettömältä tuntuvat, yhteishenkeä lisäävät rituaalit

Kristityt heräävät sunnuntaiaamuisin kirkkoon, muslimit eivät syö sianlihaa, hindut eivät syö nautoja. Jokaisella uskonnolla on ulkopuolisesta järjettömiltä tuntuvia rituaaleja, joiden tehtävä näyttää olevan vain tehdä uskontoa noudattavan ihmisen elämän tarpeettoman hankalaksi.

Todellisuudessa näiden uhrausten perimmäinen alkuperäinen funktio on ollut vakuuttaa samanuskoiset uhrauksen tekijän vilpittömästä uskosta. Tämä saa muut luottamaan siihen että henkilö ajattelee asioista samalla tavalla kuin he, ja tämä taas saa henkilön vaikuttamaan muiden silmissä luotettavammalta. Joidenkin hypoteesien mukaan nimenomaan tämä on se seikka, jonka ansiosta uskonnollisuus on niin laajalle levinnyttä. Toisiinsa luottava yhteisö on ollut yhtenäisempi ja siis vahvempi kuin epäluuloisesti kanssaihmisiinsä suhtautuvat naapuriyhteisöt.

Sama tarkoitus on myös Earth Hour:lla, jossa ihmiset mököttävät tunnin pimeässä huoneessa muistuttaen itselleen ympäristön pelastamisesta ihmisen hiilidioksidipäästöiltä – aivan kuin olisivat jossain vaiheessa unohtaneet sen.

2. Kaikkitietävä Entiteetti, jonka olemassaoloon kaikki uskovaiset uskovat

Useimmissa uskonnoissa löytyy usein hyväntahtoinen ylijumala, joka näkee kaiken, tietää kaiken, pystyy kaikkeen. Jos kaikki ei mene putkeen, syy on usein vääräuskoisissa tai uskossaan heikoissa, joihin jumala on suuttunut rangaisten kaikkia tämän pienen vähemmistön epäuskoisuudesta.

Ilmastoalarmismissa tämän ylijumaluuden paikan on ottanut Tiedeyhteisön Konsensus. Tiedeyhteisön Konsensus on näkymätön, hyväntahtoinen ja kaikkitietävä. Hän haluaa pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan hedonismin ja mukavuudenhalun aiheuttamalta katastrofilta, mutta pelastumiseen tarvitaan jokaisen maan asukkaan kääntyminen uskomaan hänen sanaansa.

Kuten jumalia yleensäkään, kukaan ei ole tätä Tiedeyhteisön Konsensusta nähnyt ja sen olemassaolon todistamiseen pyrkineet tutkimukset ovat järjestään oudolla tavalla tiettyyn suuntaan puolueellisia.

3. Papisto

Useimmista uskonnoista löytyy jonkinlainen papisto, jonka on ottanut tehtäväkseen jumaluuden käskyjen ja oppien tulkitsemisen vähemmän oppineiden keskuuteen. Nämä henkilöt eivät väitä omaavansa entiteetin voimia tai tietoa, mutta heillä on kyky kommunikoida tai muuten ymmärtää tuon näkymättömän kaikkivoivan olennon mielenliikkeitä. 

Suurimman vaikutusvallan saaneet henkilöt elävät yleensä täysin päinvastoin kuin saarnaavat. Usein pienissä kulteissa jäseniltä edellytetään siveyttä ja pidättyvyyttä, samalla kun kultin keskushahmo kerää ympärilleen joukon aivopestyjä seksiorjia.

Ilmastoalarmistiliikkeeltä tällaisia kaksinaismoralistisia saarnamiehiä löytyy runsaasti. Kuuluisimpana tietysti Al Gore, jonka ympäri maailmaa ripotellut kartanokompleksit, yksityiskoneet, autot ja muut saavat miehen hiilijalanjäljen turpoamaan pikkukaupungin kokoiseksi. Silti mies saarnaa kansalaisten elintason laskemisen puolesta.

Jos ihmisen hiilidioksidipäästöt todellakin aiheuttaisivat Goren mielestä katastrofaalisen ilmastonmuutoksen, eikö hän pyrkisi minimoimaan hiilijalanjälkensä asumalla kerrostalokaksiossa ja kulkemalla puhetilaisuuksiinsa sähköautolla? Entä nämä muut? Veikkaanpa myös että ahkerasti suihkukoneilla matkustelevien suuripalkkaisten villeniinistöjen, satuhassien ja heidihautaloiden hiilijalanjälkien olevan hulppeasti suurempia kuin keskivertosuomalaisten, joiden kuitenkin pitää näiden henkilöiden mielestä elää askeettisemmin "jotta ilmasto ei tuhoutuisi".

4. Puhtaan oikeamielisyyden vaalimiseksi perustettu komitea.

Koska uskonto ei ole uskonto ellei sitä ole tiukasti ylhäältä koordinoitu, jokaisella itseään kunnioittavalla uskonnolla pitää olla poliittinen komitea, joka päättää mikä on virallista totuutta ja mikä harhaoppisuutta. Eihän siitä tule mitään jos jokainen uskoo ihan mihin sattuu!

Tämä on IPCC:n rooli, ja varsinkin raportin valmistuttua tapahtuvan poliittisen hienosäätöprosessin, jossa eri maiden poliittiset edustajat käyvät raportin läpi sana sanalta ja korjaavat "tiedeyhteisön konsensuksen" tekstin paremmin tarinaan sopiviksi.

5. Pyhä kirjallisuus

Uskovaiset ihmiset uskovat että vastaukset kaikkiin kysymyksiin on löydettävissä edellämainitun komitean kirjoittamasta niteestä. Harva on lukenut nidettä alusta loppuun ja varsinkaan ajatuksella – IPCC:n arvioraporttien tapauksessa edes poliitikkojen kirjoittamaa muutaman kymmenen sivun mittaista tiivistelmää, josta kaikki epävarmuustekijät on poistettu.

6. Synnitön elämä vaatii kohtuuttomia ponnistuksia

Useimmissa uskonnoissa on tarkkaan määritelty asiat jotka ovat syntiä ja joita siis jumala tai jumalat paheksuvat. Kristinuskossa näitä on runsaasti ja niihin kuuluvat mm. sellaiset asiat kuin ylpeys ja kateus. Inhimillisten tunteiden ja luonnollisen toiminnan leimaaminen synniksi on tehokas keino syyllistää ihmiset nöyriksi ja kuuliaisiksi.

Ainoastaan täydellisessä askeesissa elävä ihminen voi edes kuvitella onnistuvansa elämään synnittömästi ja tämä vaatii luopumista kaikesta ja täydellistä omistautumista uskonnolle.

Samoin hiilidioksidineutraali elämä on käytännössä mahdotonta, niin kauan kuin ihminen ei elä omavaraisesti metsän keskellä kelomökissä, ilman yhteyttä laajempaan yhteiskuntaan – siis askeesissa.

7. Syntien hyvittäminen rahallisesti

Koska edellämainitusta syystä johtuen ihminen ei voi elää synnittömästi, häntä kannustetaan kompensoimaan syntejään rahallisella lahjuksella jumaluuden sananvälittäjille. Termi "hiilidioksidiane" ei ole yhtään liioiteltu. Sen sijaan että pappi lukisi rukouksia aneiden antajien sielujen puolesta, joku jossain istuttaa puita hiilidioksidipäästöjesi kumoamiseksi. Tai sitten ei istuta – kukapa saisi koskaan tietää?

8. Helvetti

Paikka johon tämä synnillinen elämä meidät johdattaa on tietenkin kuuma. Ei miellyttävän lämmin näin pohjoismaalaisen näkökulmasta, vaan sellainen inhottavan lämmin, joka tuo mukanaan kolme neljästä tuomiopäivän ratsumiehestä: sodan, kulkutaudin ja nälänhädän. Heinäsirkkalaumat syövät satomme, mäntypistiäiset metsämme, meduusat kalamme. Pohjoiset lajit katoavat ja tilalle tulee inhottavia eläimiä etelästä.

Koska helvetissä ei voi olla miellyttävää edes saunomiseen tottuneille suomalaisille, ilmastonmuutos täsmäkurjistaa kunkin paikan oloja aina vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan. Liian kuivat paikat kuivuvat lisää, liian märät paikat kastuvat lisää. Liian kuumat kuumenevat entisestään ja liian kylmät kylmenevät. Jos muuten näin ei kävisi niin vähintäänkin golf-virta pysähtyy.

Ja vaikka kylmä Suomi olisikin jostain käsittämättömästä syystä ilmastoarpajaisten nettovoittaja, heti rajan takana on sata miljoonaa ruskeaihoista ilmastopakolaista vain odottamassa tekosyytä loikata tänne viemään meidän nais––  siis maamme! Kauhukuvassa ei siis saa eikä voi olla mitään positiivista kenenkään kannalta.

9. Syntiin houkutteleva paholainen

Lähes jokaisessa uskonnossa on jokin paha henki joka toimii salakavalasti taustalla ja koettelee uskovaisten uskoa. Uskon kanssa ristiriitainen tieto on helppo ohittaa, kun sen leimaa pirun valheiksi. Ilmastoalarmismi ei eroa muista uskonnoista myöskään tässä mielessä.

Ilmastoalarmismin piruhan ovat selvästi öljy-yhtiöt, joiden väitetään rahoittavan kaikenlaista väärää tiedettä, jonka tuottama materiaali pyrkii viekoittelemaan uskovia väärälle polulle. 

Ennen kuin Heartland Institute paljastui rahoituksellisesti pikkutekijäksi, nimenomaan sitä pidettiin sinä kanavana, jota pitkin massiivinen öljyraha tulvi ilmastonmuutosskeptikkojen taskuihin. Nyttemmin tarkempi rahakanava on unohdettu ja alettu puhumaan suoraan Koch -instituutin rahoista jotka vain jotenkin ilmaantuvat skeptikkojen tileille kuin plussapisteet konsanaan. Plop-plop.

10. Jumalan vihan merkit ovat läsnä kaikkialla

Eräässä ammoin näkemässäni tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa perhe pelasti aivopestyn lapsensa kultin kourista. Tyttö kuitenkin kärsi lopun ikäänsä tunteesta että kaikki paha jota maailmassa tapahtui oli vihastuneen Jumalan rangaistus ihmiskunnalle hänen petturuudestaan.

Sama fiksaatio voidaan nähdä ilmastoalarmistiliikkeessä. Jos jossain tapahtuu jokin epämiellyttävä sääilmiö, se on heti "luonnoton" ja siis osoitus siitä että ihminen on syyllinen sen olemassaoloon. Viis siitä että epämiellyttäviä sääilmiöitä on sattunut aina. Nykyään jopa ennätykselliset pakkaset ovat merkki ihmisen hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.

Toisin kuin rationaalisemmissa tieteenlajeissa, ilmastotieteessä tiedemiehet eivät suinkaan pyri rauhoittelemaan ihmisten pelkoja ja harhaisia luuloja, vaan päinvastoin he pyrkivät lietsomaan niitä. Aina kun jotain ikävää tapahtuu, median valokeilaan ilmaantuu "asiantuntija" toteamaan miten tämänkaltaiset tapahtumat ovat "juuri sitä mitä ilmastonmuutoksen ennustellaan lisäävän".

11. Argumentum ad ingorantiam

Kreationisteja vastaan väitellessä ilmenee usein argumentaatiovirhe nimeltä Aukkojen Jumala. Heidän mukaansa todiste jumalan olemassaolosta ovat meidän tietämyksessämme olevat aukot. Koska emme tiedä miten elämä on ilmaantunut maapallolle, ainoa mahdollinen selitys on Jumalan luomistyö.

Tämä sama argumentaatiovirhe on myös hyvin tyypillistä ilmastoalarmisteille. Ilmasto.org:

Ilmastonmuutosta ei voida selittää kokonaisuudessaan luonnollisilla tekijöillä. Auringon säteilyvoimakkuuden muutokset ja tulivuorenpurkaukset selittävät osan viime vuosisatojen lämpenemisestä, mutta kolmen viime vuosikymmenen aikana luonnolliset tekijät ovat vaikuttaneet maapallon ilmastoon viilentävästi.

Aivan kuin ilmastotiede olisi niin kypsä että meidän olisi mahdollista tuntea kaikki luonnolliset tekijät. Joka kerta kun jokin ad hoc -selitys kadonneen lämmön piilopaikaksi kumotaan, ilmastonmuutoksen katastrofaalisuuteen uskovien jumalan olintila kutistuu. Nykyään se on jo ahdistettu merten syvänteisiin, mittaustarkkuuden ulottumattomiin. Paljon ahtaammaksi tila ei voi enää käydä.

12. Aggressiivinen suhtautuminen faktoihin, joiden pitäisi objektiivisesti ajateltuna olla hyvä asia

Jokainen ateisti, joka on joskus väitellyt syvästi uskonnollisen ihmisen kanssa, on varmasti kokenut tilanteen jossa vastapuoli tuohtuu silminnähden argumentista, jonka pitäisi olla pikemminkin helpottavaa.

Esimerkiksi helvetin olemassaolon järkiperäinen kyseenalaistaminen ja viittaus sen alkuperään pakanallisissa uskonnoissa, ei saa aikaan huojennusta vaan raivon: "mikä sinä olet väittämään ettei minun tarvitse viettää elämääni peläten helvettiä ja katuen!"

Sama näkyy myös ilmastoalarmistien kanssa väitellessä. Joku kauhistelee ilmaston lämpenemistä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kun yrittää rauhoitella henkilöä viralliseen dataan perustuvilla graafeilla osoittaen ettei ilmasto ole lämmennyt lähestulkoon kahteen vuosikymmeneen, tuloksena ei ole helpotus vaan uskonnollinen raivo: "Datasi on väärää! Valehtelet! Palkkasi maksaa Koch -instituutti!"

Aivan kuten uskonnollinen kristitty haluaa uskoa helvetin olemassaoloon ja haluaa pelätä sitä, samoin ilmastoalarmisti haluaa sisimmässään ilmastonmuutoksen olevan jotain uhkaavaa. Pelko on oleellinen osa mitä tahansa apokalyptistä kulttia, ja jos kultin jäseneltä viedään tuo pelko, häneltä viedään koko hänen uskonsa.

13. Lyhyen aikavälin ennusteiden jatkuva falsifioituminen ei vie uskoa pitkän aikavälin ennusteilta.

Jos normitieteessä jokin taho esittäisi toistuvasti ennusteita jotka pääsääntöisesti epäonnistuisivat surkeasti, kyseinen taho olisi hyvin nopeasti täydellisen naurunalainen. Uskonnot toimivat toisin, sillä ne pohjaavat tunteeseen, ei järkeen.

Jehovien ensimmäisen maailmanlopun piti tapahtua 1914. Mitään ei tapahtunut, joten seuraavaa maailmanloppua manailtiin vuodelle 1925. Kun sekin jäi suutariksi, seuraava maailmanloppu päätettiin tapahtuvan vuonna 1975. Kun jälleen mitään ei tapahtunut, tehtiin uusi ennuste: maailma loppuu ennen vuosituhannen vaihdetta.

Vastaavia ennusteita tehdään liukuhihnalta myös ilmastoalarmistipiireissä. Esimerkkinä vaikka nämä. Tai tämä ja tämä.

Erikoinen ilmastonmuutosalarmismin piirre onkin sen kykenemättömyys tehdä oikeaksi osoittautuvia ennusteita. Väärää ennustetta paikkaamaan ilmaantuu jälkikäteen kymmenen selitystä miksi ennuste osui oikeaan vaikka kaikkien objektiivisten mittareiden mukaan se epäonnistui surkeasti.

Ilmasto ei lämpene odotetusti, sillä Kiinan pienhiukkaset, tulivuoret, merten syvänteet, tilastovirheet, auringon passiivisuus, freonien vähentäminen, lisääntynyt vesihöyry, ns. stadium-aallot, sattuma ja männynhaju selittävät kukin noin 50-100% lämpenemättömyydestä.

Mutta ilmiselvä kykenemättömyys ennustaa edes vuosikymmenen päähän ei kuitenkaan vie uskonnon harjoittajilta uskoa siihen etteivätkö ennusteet sadan vuoden päähän olisi hyvin tarkkoja. Epäonnistuneiden ennusteiden peittämiseksi riittää kun uutisoidaan ennusteiden falsifioitumisen tarkoittavan asioiden olevan huonommin kuin kuvittelimmekaan. Tämä uusi entistä pahempi kauhukuva saa kaikki unohtamaan aiemmin kumoutuneet kauhukuvat.

Ihmiset haluavat uskoa kauhukuvia. Mitä suurempia kauhukuvia kerrotaan, sitä helpommin niihin uskotaan. Tämä selittää miksi oikeassa ollut rationalisti Julian Simon jäi vastapuolensa – vuosikymmenestä toiseen koomisen väärässä olleen Paul Ehrlich:n – varjoon.

Ilmastoalarmistit väittävät usein skeptikoiden kieltävän ilmastonmuutoksen vain koska se on liian pelottava asia hyväksyttäväksi. Todellisuudessa asia on täysin päinvastoin. Kukaan ei halua kuulla ettei tulevaisuudessa olekaan mitään pelottavaa. Se ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

14. Uskontunnustus

Darwin aloitti ja lopetti Lajien Synnyn viittauksella Jumalaan. Miksi? Koska hän tiesi teoksensa olevan suorassa konfliktissa valtaa pitävän protestanttisen kirkon oppien kanssa. Hän tiesi että häntä tultaisiin syyttämään kerettiläisyydestä, hänen uransa pyrittäisiin tuhoamaan ja hänen tutkimuksensa pyrittäisiin mitätöimään. Viittaukset Jumalaan olivat anteeksipyynnön kaltaista nöyristelyä valtaa pitävälle eliitille ja uskollisuuden vakuuttelua.

Samankaltainen uskontunnustus on löydettävissä uskomattoman monen ilmastonmuutoksen kanssa ristiriitaisen tutkimuksen abstraktista muodossa "Uskon ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, joka tulee aiheuttamaan tuhoa ja hävitystä maailmassa". Alarmistit tulkitsevatkin tämän uskontunnustuksen merkitsevän ettei kyseistä tutkimusta voi käyttää lähteenä perustelemaan skeptistä näkökulmaa, sillä tutkimuksen tekijätkin uskovat ilmastonmuutoksen katastrofaalisuuteen.

Todellisuudessa ellet tätä tunnustusta tee, tutkimuksesi saattaa jäädä hyvinkin julkaisematta. Nimittäin jos se julkaistaan, tutkimuspaperisi julkaisija voi joutua aktivistien, ympäristöjärjestöjen ja jopa johtavien ilmastoalarmistitutkijoiden protestikampanjoinnin kohteeksi, joka voi pahimmillaan johtaa jopa päätoimittajan erottamiseen.

15. Maailmanlopun odotus

Edellä jo mainitsinkin Jehovien maailmanlopun odotuksesta. Useilla muillakin uskonnoilla on ollut vankka käsitys siitä että kulloisellakin ajan hetkellä eletään jotenkin ainutlaatuista, ratkaisevaa aikaa. Uusi Testamentti kertoo jopa Jeesuksen itsensä odottaneen maailman loppuvan minä hetkenä hyvänsä.

Ilmastoalarmismi on itsestäänselvästi juuri tällainen maailmanloppua odottava ja "ratkaisevia hetkiä maailman historiassa" elävä aate. Meidän ilmastosyntimme muuttavat maailman Venuksen kaltaiseksi pätsiksi ja aikaa muuttaa hedonistiset tapamme on vain muutama hassu vuosi!

16. Monikäyttöisyys

Aivan kuten uskonnot, myös ilmastoalarmismi on aatteena tarpeeksi epämääräinen ollakseen oikeutus melkein mille tahansa. Haluatko lähteä lahtaamaan vääräuskoisia toiselle puolelle maapalloa? Haluatko toisten rahat tai kohdella heitä muuten vain kuin eläimiä? Sano että jumala käski – kukapa Jumalan kanssa asettuisi poikkiteloin?

Oletko keksinyt huipputehokkaan virtapihin pölynimurin ja haluat savustaa kilpailijasi alalta? Haluatko lukijoita hiipuvalle lehdellesi? Haluatko verottaa kansalaisia saadaksesi lisää hyvinvointia jaettavaksi eturyhmillesi? Haluatko siirtyä pois matalan katteen hehkulamppujen valmistuksesta suurikatteellisiin energiansäästölamppuihin ja tehdä tulonsiirron sähköyhtiöiltä itsellesi? Haluatko myydä patentoimiasi rengaspainesensoreita, joita kukaan ei halua ostaa? Haluatko esiintyä suurena johtajana, joka johdattaa kansansa pelastukseen maailmanhistorian suurimmasta kriisistä?

Vetoa ilmastonsuojeluun. Ei kai kukaan ilmastoa vihaa?

Muiden kommentteja aiheesta

Ajatus ilmastoalarmismista uskonnollisena liikkeenä ei ole toki erityisen omaperäinen. Jokainen ilmastonmuutosskeptikko lienee jossain vaiheessa yhdistänyt ilmastonmuutokseen fanaattisesti suhtautuvien asenteen erilaisiin uskonnollisiin maailmanlopunliikkeisiin.

Tsekin presidentti Václav Klaus lausui puheessaan seuraavaa:

We have to accept that they have succeeded in establishing the religion of environmentalism as the official religion of Western society, as the religion which asks for a radical transformation of the whole Western civilization. 

Ruotsalainen historioitsija David Larsson Heidenblad kirjoitti osuvasti tutkimuksessaan:

Climate change was no longer considered a green issue in the margins of high politics. It was increasingly becoming an everyday concern. From a cultural historian’s viewpoint the calls for individuals to alter their way of living in order to avoid future catastrophes is a distinctly familiar pattern. The theme was an ever-recurring feature of the pre-modern Judeo-Christian World where wars, famines, and epidemics were repeatedly depicted as God´s punishment for the sins of man. According to this biblical explanatory model man was habitually seen as responsible for his own misfortunes. Calls for individuals to change their sinful ways and do penance was hence repeatedly decreed as a means to avoid future calamities.

Jopa viherliikkeen kantaisällä James Lovelock:lla on oma näkemyksensä osittain luomansa liikkeen nykytilaan. Guardian:

Lovelock does not miss a chance to criticise the green movement that has long paid heed to his views. "It's just the way the humans are that if there's a cause of some sort, a religion starts forming around it. It just so happens that the green religion is now taking over from the Christian religion. I don't think people have noticed that, but it's got all the sort of terms that religions use."

Eikä tämän yhtäläisyyden näkeminen rajoitu pelkästään ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuviin. Guardianin Andrew Brown kirjoituksessaan We're doomed without a green religion:

Compulsion will be needed but compulsion alone won't do it. People aren't made like that. They need to believe in what they are forced to do. They need idealism, and that will also mean its dark side: the pressure of conformism, the force of self-righteousness, huge moral weight attached to practically useless gestures like unplugging phone chargers. They need, in fact, something that does look a lot like religion. But we can't engineer it. It can only arise spontaneously. Should that happen, the denialists, who claim that it is all a religion, will for once be telling the truth, and when they do that, they'll have lost. I just hope it doesn't happen too late.

Ilmastoalarmistit tuntuvat pitävän itseään yleensä jonkinlaisena uskonnollisuuden vastavoimana. He kokevat edustavansa järjen ja tieteen voittoa taikauskosta. Ehkä juuri tästä syystä he ovat niin sokeita oman liikkeensä uskonnonkaltaiselle aatteen palolle.

Loppukommentti

Itse olen ateisti, mutta toisin kuin monet ateistit, kunnioitan uskovia suuresti. Ehkä olen jopa jossain mielessä heille kateellinen. Uskova voi luottaa itseään suuremman tahon suojelevan häntä. Usko korkeampaan voimaan voi antaa ihmiselle rohkeutta tehdä asioita joita hän muuten kavahtaisi. Hän voi uskonsa kautta löytää elämälleen tarkoituksen ja usko kuolemanjälkeiseen elämään tekee kuolemasta vähemmän ahdistavan. Surussa ja kärsimyksessä hän voi hakea lohtua uskostaan ja kokea sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta toisten uskovien kanssa.

BBC:n dokumentti God On The Brain ainakin antaisi ymmärtää ateismini johtuvan mahdollisesti perintötekijöistäni. Ehkä minulta puuttuu uskonnollisuusgeeni?

Mutta mitä tapahtuu ihmiselle jolla moinen geeni on, mutta jota ei altisteta lapsuudessaan minkäänlaisille uskonnollisille vaikutteille – kuten nykyään länsimaissa niin usein tapahtuu? Tuo uskonnollisuusgeeni huutaa hiljaisesti tällaisen ihmisen sisimmässä ja vaatii jotain mihin uskoa. Ja kun hän törmää ilmastoalarmismin kaltaiseen apokalyptiseen kulttiin, hän kokee suurta tyydytystä. Hänen kaipuunsa saa täyttymyksen.

Ei liene liioittelua pitää ilmastoalarmismia sekulaarisessa yhteiskunnassa kasvaneiden, mutta uskonnollisuuteen taipuvaisten ihmisten korvikeuskontona. Halu uskoa johonkin itseään suurempaan kohtaloon ja tarkoitukseen on olemassa näissä ihmisissä jo aiemmin ja ilmastoalarmismi antaa sille mahdollisuuden kanavoitua osaksi varsinaista yhdenmukaista uskonnollista liikettä.

Mikäs siinä. Uskokaa vain jos se tekee teidät onnelliseksi. Mutta älkää vaatiko minua rajoittamaan elämääni teidän uskomustenne vuoksi.