Muller ja BEST -farssi

Ilmastonmuutoskeskustelussa kuulee silloin tällöin jonkun mainitsevan jonkun skeptikon tutkineen asiaa ja lakanneen olemasta skeptikko. Tämä viittaa yleensä Richard Mullerin BEST-tutkimukseen, joka on oman kirjoituksensa arvoinen farssi.

Richard Muller on amerikkalainen fysiikan professori, joka lähti ilmastotutkija Judith Curry:n kanssa selvittämään historiallista lämpötilakehitystä ja sen yhteensopivuutta hiilidioksidihypoteesin kanssa. Hän julkisti Berkeley Earth Surface Temperature (BEST) -tutkimuksensa mediassa lokakuussa 2011 isoilla otsikoilla jo ennen vertaisarvioinnin läpäisyä. Suomalaisittain näin:

Skeptikoille kävi nolosti: Oma tutkimus osoitti ilmaston lämpenemisen todeksi

Tunnettu ilmastoskeptikko myönsi: Ilmasto lämpenee sittenkin, ja nopeasti

Mikäs siinä, ellei Muller olisi todennut jo vuonna 2003 uskovansa ihmisen hiilidioksidipäästöjen aiheuttavan ihmiskunnan historian suurimman ympäristökatastrofin:

Let me be clear. My own reading of the literature and study of paleoclimate suggests strongly that carbon dioxide from burning of fossil fuels will prove to be the greatest pollutant of human history. It is likely to have severe and detrimental effects on global climate.

Ja vuonna 2008 mies laukoi seuraavaa:

If [Al Gore] reaches more people and convinces the world that global warming is real, even if he does it through exaggeration and distortion — which he does, but he’s very effective at it — then let him fly any plane he wants.

Muller oli kaikkea muuta kuin ilmastonmuutosskeptikko, jos ilmastonmuutosskeptikoiksi määritellään heidät jotka eivät usko ihmiskunnan aiheuttavan hiilidioksidipäästöillään katastrofaalisen ilmastonmuutoksen.

Näiden lausuntojen tultua julki syntyi kohu, jonka jälkeen Muller tunnusti ettei ole koskaan oikeastaan kokenut olevansa ilmastonmuutosskeptikko. Hän on toki esittänyt kritiikkiä hurjimpia alarmistien ylilyöntejä kohtaan, mutta se nyt on vähintä mitä tiedemies voi itsekunnioituksensa säilyttääkseen tehdä. Väite entisestä skeptikkoudesta oli ilmeisesti vain keino saada lisää julkisuutta.

Mikä pahinta, hänen tutkijakumppaninsa Judith Curry tuli julkisuuteen todeten ettei tutkimus todista lainkaan sitä mitä Muller väittää sen todistavan. Hänen mukaansa se pikemminkin vahvistaa skeptikoiden väitteen, jonka mukaan ilmasto ei ole lämmennyt sitten vuoden 1997. Hänen mukaansa lämpenemisen pysähtyminen on ongelma hiilidioksidihypoteesille. Daily Mail 30.10.2011:

Prof Judith Curry, who chairs the Department of Earth and Atmospheric Sciences at America’s prestigious Georgia Institute of Technology, said that Prof Muller’s claim that he has proven global warming sceptics wrong was also a ‘huge mistake’, with no scientific basis. 

‘There is no scientific basis for saying that warming hasn’t stopped,’ she said. ‘To say that there is detracts from the credibility of the data, which is very unfortunate.’  – –  

‘This is nowhere near what the climate models were predicting,’ Prof Curry said. ‘Whatever it is that’s going on here, it doesn’t look like it’s being dominated by CO2.’  – – 

‘Of course this isn’t the end of scepticism,’ she said. ‘To say that is the biggest mistake he [Prof Muller] has made. When I saw he was saying that I just thought, “Oh my God”.’ – – 

Tässä valossa ei liene hirveän yllättävää, ettei tutkimus läpäissyt vertaisarviointiprosessia sen sisältämien virheiden takia. Reilua vuotta myöhemmin, kesällä 2012, Muller julkistikin parannellun tutkimuksensa medialle jälleen samankaltaisten otsikoiden saattelemana:

Climate change study forces sceptical scientists to change minds

The Conversion of a Climate-Change Skeptic

Tutkimus ei kuitenkaan ollut edelleenkään läpäissyt vertaisarviointia ja syksyllä tutkimus hylättiinkin jälleen samojen virheiden takia. Yksi vertaisarvioijista kyllästyi Mullerin julkisuudenhakuisiin PR-tiedotteisiin. Hän kommentoi kotisivullaan, ettei tutkimuksella ollut mahdollisuutta läpäistä vertaisarviointia ilman merkittäviä muutoksia perustavaa laatua oleviin tutkimusmenetelmiin.

Lopulta tutkimus läpäisi vertaisarvioinnin 7.12.2012. Vai pitäisikö sanoa "vertaisarvioinnin"? Sitä nimittäin ei julkaistu uskottavassa Journal of Geophysical Research -julkaisussa, johon sitä alun perin yritettiin, vaan intialaisessa julkaisussa nimeltä Geoinformatics and Geostatistics – tarkemmin sanottuna sen ensimmäisen numeron ensimmäisenä tutkimuspaperina.

Julkaisun omistaja on OMICS Publishing Group, joka on ns. predatory Open Access publisher, eli julkaisee käytännössä mitä tahansa jos tutkimuksen tekijä vain maksaa, ja sen jälkeen laskuttaa tekijältä maltaita erilaisina ylimääräisinä maksuina.

Paitsi että OMICS julkaisee mitä tahansa, se myös julkaisee sen nopeasti, vain 21:ssä päivässä paperin luovuttamisesta. Normaalissa prosessissa voi mennä helposti kuukausia. Nopeudesta oli hyötyä, sillä IPCC:n seuraavaan arvioraporttiin hyväksyttävien tutkimusten deadline oli 15.3.2013. Mielenkiintoista onkin nähdä viitataanko tähän huippututkimukseen IPCC:n viidennessä arvioraportissa.

Professori Judith Curry ei muuten halunnut olla enää missään tekemisissä tutkimuksen kanssa, eikä häntä enää listatakaan tekijöiden joukossa.

Mullerin BEST -tutkimusta käytetään edelleen argumenttina todistamaan epäluuloisen suhtautumisen ilmastonmuutostieteeseen olevan aiheetonta.

Minusta se todistaa juuri päinvastaista.

Kauhistuttava tulevaisuus

Taloussanomat julkaisi tämän alarmistisen uutisen 13.3.2013. Uutisessa haastatellun Helsingin yliopiston tutkijan, ympäristöpolitiikan dosentti Ilmo Massan sanoma oli tiivistettynä tässä:

Luulitko, että ekologinen kriisi näkyy vain kehitysmaissa? Luulit väärin. Helsingin yliopiston tutkija varoittaa, että ekologinen kriisi voi uhata myös Suomea. Ilmastonmuutos voi kolahtaa jopa ruokapulana.

No tottakai. On hupsua kuvitella hyötyvämme pienoisesta lämpenemisestä täällä kylmän pohjolan perukoilla. Pidentyneen kasvukauden ja kasviravinteena toimivan hiilidioksidin lisääntymisen seurauksena tuskin voi olla muuta kuin kurjuutta ja nälkää.

Kuivuus tappaa meidät nälkään

Massa pelottelee meitä kuivuudella:

Ilmastonmuutos uhkaa muun muassa maapallon ruokahuoltoa, kun kuivuus kurittaa maanviljelijöitä ympäri maapalloa. Esimerkiksi viime kesänä Yhdysvalloissa, Intiassa, Venäjällä ja Afrikan maissa kärsittiin ennätyksellistä kuivuudesta.

Yhdysvaltojen ennätyksellinen kuivuus on todella suhteellista. Kun verrataan esimerkiksi 30-luvun dust bowl -aikoihin, nykyinen "ennätyksellinen kuivuus" oli pikkujuttu. Ennätyksellisyydestä huolimatta Usan maissisato oli yksi Usan historian suurimmista, samalla tasolla 90-luvun puolivälin tuotannon kanssa.

Tai kuten Reuters toteaa 12.9.2012:

Searing summer drought slashed U.S. corn production to the lowest level in six years and soybeans to the lowest in nine years, the government forecast on Wednesday, but the corn crop is larger than expected, which will relieve the third year in a row of tight supplies.

Intiassakaan ei näytä olevan ongelmia kuivuudesta. Venäjän satokin on useimpia 90-luvun vuosia suurempi. Kiina puolestaan teki niin riisin- kuin myös vehnäntuotantoennätyksensä.

Mistä tämä väite ennätyksellisestä kuivuudesta on oikein lähtöisin? Tämä valoittanee asiaa. NOAA:

The largest national footprint of D4 ("exceptional drought") in the 12-year history of the U.S. Drought Monitor occurred in July. In Texas "exceptional drought" covers more than 75 percent (201,436 sq mi) of the state. This area is larger than the entire Northeast climate region (196,224 sq mi). Drought conditions are so harsh in some locations that it would take as much as 20 inches of precipitation in one month to end the drought. Conditions in Oklahoma are also dire, with 100 percent of the state suffering from D1-D4 (Moderate-Exceptional) drought. At the beginning of the water year (9/28/2010), drought conditions (D1-D4) covered only four percent of the state.

Huomatkaa lihavoitu kohta. Mittausaika on jopa ilmastotieteen mittakaavassa poikkeuksellisen lyhyt. No entäs mitä tämän kahdentoista vuoden aikana globaalille lämpötilalle on tapahtunut:

En osaa nähdä miten vuoden 2012 "ennätyksellinen kuivuus" liittyisi globaalin lämpötilaan.

Suurempi ongelma on ruoan muuttaminen polttoaineeksi, jonka vaikutus ruoan määrään on tuplasti tätä "ennätyksellistä kuivuutta" suurempi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon että hiilidioksidin lisääntyminen vähentää kasvien vedentarvetta ja siis parantaa niiden kykyä selvitä kuivuudesta.

Fossiiliset polttoaineet loppuvat

Dosentti Ilmo Massan mukaan ilmastohätä ei kuitenkaan ole edes ainoa ongelmamme. Myös polttoaineen saatavuus on uhka ruoan tuotannolle:

Myös öljyvarojen ehtyminen on Suomelle uhka. Massa muistuttaa 1970-luvun öljykriisistä, joka iski varoittamatta.

Kaikkihan on mahdollista. En kuitenkaan pidä järjevänä huolehtia fossiilisten polttoaineiden loppumisesta, kun meillä on fossiilisia polttoaineita jopa sadoiksi vuosiksi tulevaisuuteen. Liuskekaasu- ja -öljyesiintymät ovat niin runsaita maapallolla, että  meille voi tulla niistä pulaa ainoastaan jos teemme poliittisen päätöksen olla käyttämättä niitä. Tämä ei tietenkään ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Hullumpaakin on ihmiskunnan historiassa sattunut.

Kaiken huipuksi häviämme Ruotsille! Mikä nöyryytys!

Massa kuitenkin jatkaa:

Sähköä Suomi kuluttaa kaikista EU-maista viidenneksi eniten. 

Massan mukaan vetoaminen kylmään ilmastoon ei auta, sillä esimerkiksi Ruotsi selviytyy puolta vähemmillä hiilidioksidipäästöillä, vaikka maa on lähes yhtä pohjoisessa kuin Suomi.

Tämä on uskomaton ero, jonka syitä pitäisi ehdottomasti tutkia enemmän, tutkija sanoo.

Tässä kohtaa täytyy jo ihmetellä mihin kyseinen tutkija aikansa kuluttaa. Vaikka maa jatkuu melkein yhtä pohjoiseen kuin Suomi, noin 90% Ruotsalaisista asuu Helsingin eteläpuolella. Tästä syystä lämmityskustannukset ovat merkittävästi Suomea alhaisemmat. Lisäksi Ruotsi tuotti vuonna 2008 energiastaan 46,9% vesivoimalla ja 42% ydinvoimalla. Tuulivoimalla maa tuottaa energiaa ainoastaan 1,4%.

Ruotsin vuoriston ansiosta maalla on aivan erilainen mahdollisuus vesivoiman rakentamiseen. Ydinvoimaloita voitaisiin rakentaa Suomeenkin, mutta poliittinen vastustus varsinkin ilmastonmuutoksen torjuntaa prioriteettinä pitävien taholta on kovaa.

Ratkaisut

Ratkaisumahdollisuuksista Massa toteaa seuraavaa:

Tutkijan mukaan ympäristövaikutukset tapahtuvat ympäristöpolitiikan yläpäässä, eli materiaalien louhinnassa, tuotannossa ja energian kulutuksessa. 

– Jos halutaan isoja muutoksia, näihin pitää vaikuttaa, Massa sanoo.

Kuten Ruotsin esimerkki osoittaa, tehokkain ja taloudellisesti uskottavin keino on rakentaa lisää ydinvoimaa. Energiaa me emme käytännössä voi kuluttaa juuri vähempää kuin nykyään ilman siirtymistä haitallisempiin lämmityskeinoihin. Puun polton aiheuttamat pienhiukkaspäästöt ovat jo nyt ongelma, varsinkin kovimpina pakkaspäivinä. Muualla maailmassa ongelmat ovat vielä paljon suurempia. Vaihtoehtoisesti voimme lakkauttaa teollisen toimintamme ja sitä kautta ns. hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan. Siihen tuskin kukaan on valmis.

Vaikka Suomessa puista ei olekaan pulaa, Kreikassa näiden maailmanpelastustalkoiden seuraukset uhkaavat jo oikeasti metsiä ja jopa puistoja.

Loppupäätelmä

Tämänkaltaisiin uutisiin kannattaa aina suhtautua varauksella. On täysin mahdollista että Massan suuhun on laitettu asioita joita hän ei ole julkaistussa muodossaan koskaan edes sanonut. Tämä ei ole ilmastouutisoinnissa lainkaan tavatonta.

Mutta medioiden asiantuntijoina käyttämien henkilöiden tarkoitushakuinen liioittelu ja osatotuuksien kautta mielikuviin vaikuttaminen ei ole myöskään tavatonta. Varsinkaan kun kyseessä on ilmastonmuutos. Vaikea sanoa kummasta tässä on kyse.

Joka tapauksessa uutisen arvo jää tällaisenaan hyvin alhaiseksi. Todellisia toteutuneita ongelmia ei osata mainita, tulevaisuuden kauhukuvat jäävät epäuskottaviksi ja realistisia ratkaisuja edes niihin kuviteltuihin ongelmiin ei kyetä näkemään.

Marcottilainen artefakti

©Flickr user "Leeds Museums and Galleries" and used under CC BY-NC 2.0

Suomenkin lehdistössä huomioitiin uusi ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimus Marcott et al. 2013. Arvostetussa Science -julkaisussa julkaistun vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan ilmasto oli ollut suhteellisen stabiili koko nykyisen holoseenin ajan, mutta viimeisen sadan vuoden aikana lämpötilat olivat nousseet ennennäkemättömällä nopeudella. Ilta-Sanomat 9.3.2013:

Marcottin tutkimusryhmä pystyi selvittämään maapallon lämpötilan kehittymistä yli 11 000 vuoden ajalta. .. Tutkimusryhmä osoitti, miten maapallon säässä tapahtui useita tuhansia vuosia jatkuneen kylmän kauden jälkeen odottamatta suunnanmuutos 1900-luvulla. Tutkijoiden mukaan 1900–10 oli kylmin vuosikymmen 11 300 vuoteen. Sata vuotta myöhemmin 2000–10 taas oli yksi lämpimimpiä vuosikymmeniä.

Ja tästä tietenkin vedettiin seuraava johtopäätös:

Tutkijoiden mielestä maapallon viime vuosien lämpeneminen ei ole luonnollista, vaan johtuu teollisesta vallankumouksesta ja teollisuuden aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.

Marcott mainosti graafinsa vahvistavan toisen jääkiekkomailagraafikon – Michael Mann:n – luoman ns. jääkiekkomailagraafin oikeaksi. Jääkiekkomailagraafi on Al Goren mainostama, globaalia historiallista lämpötilaa kuvaavaa graafi, joka osoittaa ilmaston lämmenneen viimeisen sadan vuoden aikana poikkeuksellisesti, nopeasti ja korkealle. Se on koostettu epäsuorasti tutkimalla proksyjä, kuten puiden, korallien tai simpukoiden kasvurenkaita.

Näitä on nähty ennenkin. Aina kun tilastomatemaatikko Stephen McIntyre on saanut jääkiekkomailagraafiin päätyneiden tutkimusten datan käsiinsä, hän on kyennyt blogissaan helposti osoittamaan tutkijoiden tekemät tilastotieteelliset virheet, joita ilman graafit muistuttaisivat pikemminkin ringettemailaa.

Tästä syystä skeptikot suhtautuivat tähänkin tutkimukseen hyvin kyynisesti. Elleivät aikaisemmatkaan tutkimukset ole onnistuneet luomaan globaalista lämpötilasta jääkiekkomailagraafia ilman vakavia virheitä, millä todennäköisyydellä tämä tutkimus on virheetön? Ilmastotutkija Judith Curry totesikin:

Mike’s Nature trick[*] seems to be now a standard practice in paleo reconstructions.

Sitten alkoi tutkimuksen sisällön tarkistaminen ja vertailu muihin alan tutkimuksiin. Blogaaja Joanne Nova teki huomion: äkillisen nousun aikaan datajoukkojen määrä romahti lähes nolliin.

Lisäksi huomattiin muutakin outoa. Tutkimus pohjautuu samaan dataan kuin Marcott:n väitöskirja, mutta väitöskirjasta lapa puuttuu. Myöskään tutkimuksen liitteenä olevasta datasta ei ole löydettävissä graafin lapaa.

McIntyre kysyi tästä tutkijalta itseltään, joka vastasi:

Please note that we clearly state in paragraph 4 of the manuscript that the reconstruction over the past 60 yrs before present (the years 1890 − 1950 CE) is probably not robust because of the small number of datasets that go into the reconstruction over that time frame.

Erikoista. Tutkimuksen eniten uutisoitu väittämähän oli lämpötilan poikkeuksellinen nousu vuosien 1910 ja 2010 välillä, mitä käytettiin puolestaan perusteena väitteelle lämpenemisen luonnottomuudesta.

Tilannehan ei olisi yhtään niin herkullinen jos Marcott olisi todellakin selkeästi maininnut mitä väittää maininneensa. Sitä hän ei kuitenkaan tee. On melko omituista että tutkimus on päässyt Science:n vertaisarviointiprosessista läpi. Olikohan itse Michael Mann tutkimuksen vertaisarvioijana?

Tuo ei kuitenkaan selittänyt mikä sai aikaan Marcott:n käsittelemästä, sinällään täysin yllätyksettömästä datasta hälyttävän jääkiekkomailan lavan.

Lopulta kävi ilmi että tutkijoiden havaitsema ennätyksellinen lämpötilannousu oli vain datankäsittelyssä ilmaantunut artefakti, jonka aiheutti proksydatan loppuminen 1900-luvulle tultaessa – tai kuten McIntyre toteaa:

Marcottian upticks arise because of proxy inconsistency: one (or two) proxies have different signs or quantities than the larger population, but continue one step longer. 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Otetaanpa esimerkiksi kolme datajoukkoa seuraavilla arvoilla:

• Sarja A: 1, 1, 1, 1
• Sarja B: 2, 2, 2, 2 
• Sarja C: 3, 3, 3, 3, 3

Näiden keskiarvoksi tulee 2, 2, 2, 2, 3 – jääkiekkomaila.

Tässä vaiheessa on syytä epäillä Marcott:n havaitseman poikkeuksellisen lämpötilannousun johtuneen vain tutkijan vähäisestä tilastotieteen ymmärryksestä.

Mutta asia ei jää tähän.

Näyttää lisäksi siltä että Marcott muutteli vapaamielisesti proksyjen vuosilukuja, ilman asianmukaista kirjallista selvitystä toimintatavoistaan. Erästäkin proksyä siirrettiin ajassa taaksepäin jopa 1008 vuotta! Mikä raskauttavinta, hän tietoisesti tiputti pois datajoukkoja, joiden mukaan ottaminen olisi kadottanut jääkiekkomailan lavan.

Näiden muutosten vaikutus graafiin havainnollistuu tässä McIntyren piirtämässä graafissa:

Miksi ihmeessä hän olisi toiminut noin?