Ilmastotutkimuksen kansainvälinen sisäpiiri

Vastaani tuli Suomen Lähienergialiitto ry:n hallituksen varajäsenen Maaria Laukkasen kirjoitus, jossa hän esittää syitä hylätä ns. ilmastonmuutosdenialismi. Kyseinen kirjoitus innoitti minua vastaamaan pariin Laukkasen argumenteista.

En kommentoi tällä kertaa hänen viittauksiaan Skeptical Scienceläisten tutkimukseen. Ja kun Laukkanen puolustaa ilmastomalleja vedoten näiden koodimäärään – jopa yli 100 000 riviä koodia – lienee riittävää todeta että Nethack -tietokonepelissäkin on 145 000 koodiriviä. En toki tiedä kuinka hyvin peli mallintaa luolaston ilmastoa.

Laukkanen kuitenkin heittää ilmoille mielenkiintoisen retorisen kysymyksen:

Miten järkevästi ajateltuna olisi edes mahdollista saada tällainen kansainvälinen porukka ihmisiä sopimaan yhdessä tämän mittaluokan systemaattisesta huijauksesta?

Tuo olikin sen verran usein esitetty kysymys, että vastaankin siihen pidemmän kaavan kautta.

Miten organisoida ilmastoliike sähköisten viestimien aikakaudella?

Tämähän onnistuu nykyteknologian avulla vaikka perustamalla sähköpostilista, jossa kaikki uskotut henkilöt voivat keskustella konsensusta uhkaavista tutkimuksista, henkilöistä ja julkaisuista ja koordinoida iskuja näitä vastaan. Esimerkiksi tässä vuonna 2003 käydyssä, ns. Climategate -vuodon yhteydessä julkaistussa sähköpostikeskustelussa joukko ilmastotutkijoita pohtii miten parhaiten tuhota mm. Soon & Baliurnas -paperin uskottavuus.

Kyseinen paperihan tuli siihen tulokseen ettei nykyisissä lämpötiloissa ole mitään ihmeellistä, sillä ilmasto on ollut viimeisen parin tuhannen vuoden aikana nykyistä lämpimämpi ja lämpötilakin on monesti aiemmin noussut viimeisen sadan vuoden aikana havaittua nopeammin. Lienee ymmärrettävää että tietyissä piireissä tällainen tutkimus oli erittäin epätoivottu.

Mark Eakin:

At this point the question is what to do about the Soon and Baliunas paper.  Would Bradley, Mann, Hughes et al. be willing to develop and appropriate rebuttal?  If so, the question at hand is where it would be best to direct such a response.  Some options are: 

1) A rebuttal in Climate Research
2) A rebuttal article in a journal of higher reputation
3) A letter to OSTP 

The first is a good approach, as it keeps the argument to the level of the current publication.  The second would be appropriate if the Soon and Baliunas paper were gaining attention at a more general level, but it is not.  Therefore, a rebuttal someplace like Science or Nature would probably do the opposite of what is desired here by raising the attention to the paper. The best way to take care of getting better science out in a widely read journal is the piece that Bradley et al. are preparing for Nature.  This leaves the idea of a rebuttal in Climate Research as the best published approach. 

A letter to OSTP is probably in order here.  Since the White House has shown interest in this paper, OSTP really does need to receive a measured, critical discussion of flaws in Soon and Baliunas' methods.  I agree with Tom that a noted group from the detection and attribution effort such as Mann, Crowley, Briffa, Bradley, Jones and Hughes should spearhead such a letter.  Many others of us could sign on in support.This would provide Dave Halpern with the ammunition he needs to provide the White House with the needed documentation that hopefully will dismiss this paper for the slipshod work that it is.  Such a letter could be developed in parallel with a rebuttal article.

Michael Mann vastaa:

I think that a response to "Climate Research" is not a good idea. Phil and I discussed this, and agreed that it would be largely unread, and would tend to legitimize a paper which many of us don't view as having passed peer review in a legitimate manner. On the other hand, the in prep. review articles by Jones and Mann (Rev. Geophys.), and Bradley/Hughes/Diaz  (Science) should go along way towards clarification of the issues (and, at least tangentially, refutation of the worst of the claims of Baliunas and co). Both should be good resources for the FAR as well...

Tiedeyhteisössä on ilmeisesti nykyään käytäntönä keskustelun välttäminen ja vääränlaisten tutkimusten aiheuttamien vahinkojen minimoiminen tukkimalla suut kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta mitä moisesta? Pari tutkijaa vain tuulettaa sormiaan näppäimistön yllä. Mainitsemisen arvoisen kyseisestä sähköpostiketjusta tekee sen cc-kentän vastaanottajalista. Se on melkoisen huomiota herättävä. Keskustelua seurasivat seuraavat henkilöt:

Tom Wigley National Center for Atmospheric Research:n tutkija USA
Phil Jones Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen johtaja. IPCC coordinating lead author GB
Mike Hulme Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen tutkija GB
Keith Briffa Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen apulaisjohtaja GB
James Hansen Nasa GISS:n johtaja USA
Danny Harvey Toronton yliopiston ilmastotutkimuksen professori CDN
Ben Santer Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen ja Lawrence Livermore National Laboratoryn tutkija. IPCC convening lead author GB
Kevin Trenberth National Center for Atmospheric Research:n tutkija. IPCC lead author USA
Robert Wilby Ilmastomallintaja Lontoon Kings Collegessa, sekä Derbyn ja Loughborough:n yliopistoissa GB
Tom Karl National Oceanic and Atmospheric Administration:n National Climatic Data Center:n (NOAA NCDC) johtaja USA
Steve Schneider Stanfordin yliopiston ympäristöbiologian ja globaalin muutoksen professori. Useiden yhdysvaltain hallitusten tiedeneuvonantaja. IPCC coordinating lead author USA
Tom Crowley Ilmastotutkija Edinburghin yliopistossa GB
Jonathan Overpeck Brownin yliopiston ympäristöosaston apulaisjohtaja, IPCC coordinating lead author USA
Simon Shackley Hiilipolitiikan luennoitsija Edinburghin yliopistossa, Tyndall Centre for Climate Change Research:n perustaja GB
Timothy Carter Suomen ympäristökeskuksen tutkija FIN
Pim Martens Kestävän kehityksen professori Maastrichtin (Alankomaat) ja Leuphanan (Saksa) Yliopistoissa NL D
Peter/Penny Whetton Australian ilmastontutkimuslaitoksen tutkija. IPCC lead author AUS
Clare Goodess Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitos. IPCC lead author GB
Asher Minns Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitoksen tutkija. Tyndall Centre for Climate Change Research GB
Wolfgang Cramer Tutkimusjohtaja välimeren biodiversiteetti ja ekologia -instituutissa. IPCC convening lead author F
Jim Salinger Uuden-Seelannin ilmatieteenlaitoksen NIWA:n tutkija. Maailman ilmatieteellisen järjestön maatalousmeteorologiakomission puheenjohtaja NZ
Simon Torok Tutkija Australian Asperdalessa. AUS
Scott Rutherford Roger Williams yliopiston ympäristötutkimuksen professori USA
Neville Nicholls Australian ilmatieteenlaitoksen tutkija, Monashin yliopiston professori AUS
Ray Bradley Coloradon ilmastojärjestelmien tutkimuslaitoksen johtaja USA
Mike MacCracken International Association of Meteorology and Atmospheric Sciences:n johtaja USA
Barrie Pittock Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation:n tutkija, IPCC:n lead author AUS
Ellen Mosley-Thompson Ohion yliopiston maantieteen professori USA
Rajenda Pachauri IPCC:n pääjohtaja IND
Greg Ayers Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation:n tutkija, Australian ilmatieteenlaitoksen johtaja AUS
Don Wuebbles Illinoisin yliopiston ilmastontutkimuksen professori, IPCC:n Coordinating lead author USA
Christopher D. Miller National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA):n Climate Monitoring Program Manager USA
Michael Mann Pennsylvanian yliopiston Earth System Science Center:n johtaja, IPCC lead author USA
Mark Eakin National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) USA

(Useimpien tieteellinen meriittilista on huomattavan pitkä ja vaikuttava. Valitsin omasta mielestäni oleellisimmat meriitit. Tarkemmat tiedot löytyvät kunkin nimen linkin kautta.)

Eli selkeästikin keskusteluyhteys on auki tällaisen alalla erittäin vaikutusvaltaisen kansainvälisen porukan kesken. Vaikea kuvitella että moista – keskustelijoiden mielestä mieluummin matalan profiilin toiminnalla hoideltavaa – keskustelua seuraamaan olisi kutsuttu joukko lähes tuntemattomia satunnaisia kollegoja, joiden lojaliteetista ei ole varmuutta. Ei, nämä ovat selvästikin aateveljiä, jotka ymmärtävät yhteisten tarkoitusperien tärkeyden.

Voi miettiä minkälainen paine alalla on tuottaa vain poliittisesti korrektia tutkimusta, kun noin monet huippututkijat, tiedelaitosten johtajat ja muut tiedevaikuttat ovat organisoituneet hyökkäämään linjasta lipeäviä tutkijoita vastaan.

Kun nämä ilmastotutkimuksen alalla erittäin vaikutusvaltaiset henkilöt organisoivat boikotteja ja protestikampanjoita "vääriin" lopputuloksiin tulevia papereita vastaan, onko mahdotonta kuvitella näiden samojen henkilöiden sopivan yhdessä myös esimerkiksi yhtenevistä kannoista epäselvissä tapauksissa, tiettyjen epävarmuustekijöiden huomiotta jättämisestä, hypoteesin kanssa epäyhteensopivien faktojen pimittämisestä tai jopa sitä tukevien todisteiden väärentämisestä.

Minusta se ei ole ollenkaan mahdotonta. Väittäisin jopa että tuolle tielle lähtemisen jälkeen moinen käytös olisi pikemminkin vain ajan kysymys. Edelliset teot madaltavat kynnystä seuraaville ja lopulta huomaakin valehtelevansa oikeudelle olevansa nobelisti.

Miksi se pysyy piilossa?

Laukkanen esittää hyvän kysymyksen:

Miten se ei olisi tähän mennessä paljastunut? Ovatko kaikki tutkijat salaisesti tavanneet jossakin jäähallissa ja sopineet, että tästä ei hiiskuta kellekään tai kuolo tulee?

Se on paljastunut moneen kertaan. Toisena esimerkkinä ns. Climategate -vuodossa paljastunut tapaus, jossa IPCC:n neljännen arvioraportin coordinating lead author Phil Jones lähetti kolleegalleen Michael Mann:lle tämän sähköpostin:

Mike [Michael Mann], 

Can you delete any emails you may have had with Keith [Briffa] re AR4? Keith [Briffa] will do likewise… Can you also email Gene [Wahl] and get him to do the same? I don’t have his new email address. We will be getting Caspar [Ammann] to do likewise.

Cheers, Phil

Noiden sähköpostien tuhoamisen pyytäminen on paitsi epäilyttävää, myös Freedom Of Information Act -lainsäädännön takia rikollista. Siinä siis vaikutusvaltainen ilmastotutkija pyytää kollegoitaan syyllistymään rikokseen, jotta heidän IPCC:n neljännestä arvioraportista käymänsä keskustelu pysyisi salassa. Tämä tuskin on ollut mitään viatonta kahvipöytäkeskustelua.

Mitä tapahtui kun tämä viesti tuli julkisuuteen ja Phil Jones kiistatta syyllistyi ainakin rikokseen yllyttämiseen? Huusivatko lööpit ilmastotutkijoiden salaliiton paljastumisesta? Ehei. Skeptikkojen lisäksi tuskin kukaan on edes kuullut tuosta. Eli seuraukset eivät olleet yhtään sen suurempia kuin mitä tapahtui Pacific Instituten johtajalle Peter Gleickille tämän paljastuttua identiteettivarkaaksi ja väärentäjäksi, tai mitä IPCC:n pääjohtajalle Pachaurille kävi kun paljastui että hän oli valehdellut 38 vuoden ajan omaavansa kaksi tohtorintutkintoa.

Huippututkijat Chris Landsea ja Richard Tol erosivat IPCC:stä protestina järjestön harjoittamalle liioittelulle ja suoranaiselle valehtelulle. Kuuliko näistä tapauksista joku?

Entä mitä tapahtui kun kävi ilmi että nimettömäksi jäänyt vasemmistolaismiljardöörijoukko kanavoi säätiöidensä kautta rahaa Energy Foundation -säätiölle, joka puolestaan jakaa rahaa ympäristöjärjestöille, "ruohonjuuritason" aktivismiin, medialle, lobbaukseen ja korruptioon? Säätiöiden suojatit ovat soluttautuneet eri ministeriöihin lapioiden veronmaksajien rahoja takaisin näille säätiöille. Säätiöiden kautta jaettavat rahat ovat skeptikoiden rahoihin verrattuna tähtitieteellisiä – Energy Foundationin kautta ympäristöaktivismin rahoittamiseen kulkee 500 miljoonaa dollaria vuodessa, kun Heartland Instituten ilmastobudjetti on piskuiset $100 000. Uutisoitiinko tästä järisyttävästä löydöksestä Euroopassa asti? No arvatkaapas.

Siinä on juuri se asian ydin. Ei sillä ole väliä mitä skandaaleja paljastuu, sillä aatteen kannalta epämiellyttäviä asioita ei uutisoida. Julkisuuteen lipsahtavat skandaalit pistetään yksittäistapauksina maapallon tulevaisuudesta kannettavan huolen aiheuttaman arviointikyvyn tilapäisen pettämisen piikkiin. Maailma on tuhoutumassa – onko nyt niin väliä minkälaisella toiminnalla sen tuhoutuminen yritetään estää?

Mitä haittaakaan ilmastonpelastuskampanjasta voisi olla?

Kuten Laukkanen kirjoituksessaan kysyy: entä jos maailma ei olisikaan tuhoutumassa? Onko siitä haittaa jos kulutamme maapallomme rajallisia resursseja turhaan, sekä keskiluokan ja työväestön elintasoa lasketaan ilman järkevää syytä? Miten siitä voisi olla haittaa että pyrkiessämme minimoimaan hiilidioksidipäästömme kannustamme oikeasti haitallisia päästöjä, kuten pienhiukkasia ja hiilimonoksidia, lisäävien teknologioiden käyttöä? Voisiko muka olla pahasta estää kehitysmaiden pyrkimykset kehittyä ja pakottaa näiden maiden asukkaat elämään ikuisessa köyhyydessä ja nälässä? Eikö tämä ole lopultakin win-win -tilanne, täysin riippumatta siitä muuttavatko hiilidioksidipäästömme oikeasti ilmastoa merkittävästi?

No ei tietenkään ole. Paitsi että tuolla aiheutetaan lukemattomia tarpeettomia inhimillisiä tragedioita varsinkin heikoimpien ja puolustuskyvyttömien keskuudessa, se ei ole hyvästä edes maapallon kannalta.

Köyhissä maissa ympäristönsuojelu on täysin retuperällä, sillä siellä ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin huolehtia jonkin paikallisen eläinlajin säilymisestä tai rakentaa kallisarvoista energiaa kuluttavia jätevedenpuhdistuslaitoksia. Köyhälle ja nälkäiselle villieläin on vain ruokaa tai kilpailija. Ainoastaan rikkaalla on ylellisyyttä miettiä puhtaan luonnon kaltaisia aineettomia arvoja ja pohtia onko kalat verkosta syövä ja verkot tuhoava eläin arvokas osa maapallon eliöstöä. Köyhä vain haluaa sen hengiltä varmistaakseen aliravituille lapsilleen syötävää.

Halpa energia on hyvinvointia. Halpa energia on yhtä kuin täysi vatsa, alhainen lapsikuolleisuus, hyväkuntoinen koti, puhtaat vaatteet, korkea elinikä, lääkkeet, terveydenhuolto, viikonloppuvapaat ja loma. Näiden aikaansaama luottamus tulevaisuuteen saa aikaan myös alhaisen syntyvyyden. Kansanvaltaisissa maissa se tarkoittaa myös tervettä ympäristöä ja terveitä villieläimiä.

Halpaa energiaa vastustavien olisi hyvä muistaa mitä kaikkea halpa energia on meille antanut. Sen hyödyt ovat paljon on muutakin kuin vesihöyrypilvi savupiipun nokassa.

Vertaisarvioitua jääkausikauhua 1970-luvulta

Olen tässä jo listannut 70-luvun jääkausikauhusta kertovia uutisia, joissa mm. ilmastotieteen asiantuntijat kertovat uskovansa uuden jääkauden olevan tuloillaan. Vertaisarvioituja tutkimuksia asiasta ei ole tullut vastaani – ennen kuin nyt.

Nimimerkki catweazle666 toi täällä tietooni paperin nimeltä:

Schneider S. & Rasool S., “Atmospheric Carbon Dioxide and Aerosols – Effects of Large Increases on Global Climate”, Science, vol.173, 9 July 1971, p.138-141

Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen paperi. Abstrakti kertoo seuraavaa:

Eflects on the global temperature of large increases in carbon dioxide and aerosol densities in the atmosphere of Earth have been computed: lt is found that, although the addition of carbon dioxide in the atmosphere does increase the surface temperature, the rate of temperature increase diminishes with increasing carbon dioxide in the atmosphere. For aerosols, however, the net effect of increase in density is to reduce the surface temperature of Earth. Because of the exponential dependence of the backscattering, the rate of temperature decrease is augmented with increasing aerosol content. An Increase by only a factor of 4 in global aerosol background concentration may be sufficient to reduce the surface temperature by as much as 3.5°K. If sustained over a period of several years, such a temperature decrease over the whole globe is believed to be sufficient to trigger an ice age.

Muualta tekstistä:

We will report here on the first results of a calculation in which separate estimates were made of the effects on global temperature of large increases in the amount of CO2, and dust in the atmosphere. It is found that even an increase by a factor of 8 in the amount of CO2, which is highly unlikely in the next several thousand years, will produce an increase in the surface temperature of less than 2°K. However, the effect on surface temperature of an increase in the aerosol content of the atmosphere is found to be quite significant. An increase by a factor of 4 in the equilibrium dust concentration in the global atmosphere, which cannot be ruled out as a possibility within the next century, could decrease the mean surface temperature by as much as 3.5°K. If sustained over a period of several years, such a temperature decrease could be sufficient to trigger an ice age! – – 

From our calculation, a doubling of CO2 produces a tropospheric temperature change of 0.8°K. However, as more CO2 is added to the atmosphere, the rate of temperature increase is proportionally less and less, and the increase eventually levels off. Even for an increase in CO2 by a factor of 10, the temperature increase does not exceed 2.5°K. Therefore, the runaway greenhouse effect does not occur because the 15-µm CO2 band, which is the main source of absorption, “saturates,” and the addition of more CO2 does not substantially increase the infrared opacity of the atmosphere. – –

The main conclusion of this part of the study is that even an order of magnitude increase of CO2 in the atmosphere by human activities, which at the present rate of input is not expected within the next several thousand years, may not be suficient to produce a runaway greenhouse effect on Earth. On the short time scale, if CO2 is augmented by another 10 percent in the next 30 years, the increase in the global temperature may be as small as 0.1 °K.  – –

Even if we assume that the rate of scavenging and of other removal processes for atmospheric dust particles remains constant, it is still difficult to predict the rate at which global background opacity of the atmosphere will increase with increasing particulate injection by human activities. However. it is projected that man’s potential to pollute will increase six- to eightfold in the next 50 years (24). If this increased rate of injection of particulate matter in the atmosphere should raise the present global background opacity by a factor of 4, our calculations suggest a decrease in global temperature by as much as 3.5°K. Such a large decrease in the average surface temperature of Earth, sustained over a period of few years, is believed to be sufficient (25) to trigger an ice age. However, by that time, nuclear power may have largely replaced fossil fuels as a means of energy production.

Tiivistettynä suomeksi

Paperin mukaan hiilidioksidipäästöt eivät voi lämmittää ilmastoa kuin asteen kymmenyksiä. Hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen lämmittää ainoastaan 0,8C, ja kahdeksankertaistuminenkin vain 2C. Sen sijaan ihmisten toiminnan aiheuttama pienhiukkasten määrän lisääntyminen ilmakehässä uhkaa jäähdyttää ilmastoamme merkittävästi.

Sen viilentävällä vaikutuksella ei ole ylärajaa, vaan voimme odottaa jopa useiden asteiden viilenemistä. Tästä syystä ilmasto voi tutkijoiden laskelmien mukaan olla vuonna 2021 jopa 3,5C kylmempi kuin nykyään. Tämä voi riittää käynnistämään uuden jääkauden!

Eli kun seuraavaksi joku toteaa jääkausikauhun olleen pelkkää median keksintöä ilman vastinetta vertaisarvioidussa tieteessä, voitte viitata tuohon paperiin.

PS.

Kyseisen paperin kirjoittaja, edesmennyt Stephen Schneider on ollut mielellään esillä myös mediassa ennustelemassa omia kauhujaan. Hän vaihtoi vuosikymmenten saatossa kuitenkin kauhukuvaansa trendikkäämmäksi, kuten tästä voi havaita: