NIWA ja Uuden-Seelannin lämpötilahistoria

Tässä mielestäni kertomisen arvoinen tarina skeptikoiden yrityksestä pakottaa paikallinen ilmatieteenlaitos avoimuuteen.

Uuden-Seelannin lämpötilakehitys on yksi maailman hälyyttävimmistä. Se on lämmennyt selvästi nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Uuden-Seelannin ilmatieteenlaitos (National Institute of Water and Atmospheric Research, eli NIWA), kuvaili sitä vuonna 2009 nettisivullaan näin:

Uskomaton nousu, joka selvästi todistaa ilmastonmuutoksen olevan iso ongelma myös Uudessa-Seelannissa. Lämpötila on noussut vuosien 1909 ja 2008 välillä 0,92C. Kiistämätöntä tiedettä, jonka takana on vauraan, korruptiovertailussa Suomen kanssa kilpailevan, länsimaisen valtion rahoituksella pyörivä ilmatieteenlaitos.

Lisäksi kyseisen pikkumaan lämpötilakehitys oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen:

Internationally, the NSS 0.92°C trend is a foundation stone for the Australia-New Zealand Chapter in the IPCC’s Third and Fourth Assessment Reports. In 1994, it was submitted to HadleyCRUT, so as to influence the vast expanses of the South Pacific in the calculation of globally-averaged temperatures.

En tietenkään viitsisi kirjoittaa aiheesta, jos asia olisi näin yksinkertainen. Australialainen blogaaja Joanne Nova on seurannut aihetta tarkasti ja nojaankin tässä kirjoituksessa vahvasti hänen raportointiinsa aiheesta.

Raakadata herättää kysymyksiä

Vuonna 2009 joukko uusiseelantilaisia skeptikkoja törmäsi maan kansalliskirjastossa johonkin yllättävään: alkuperäiseen, muokkaamattomaan lämpötilamittausdataan.

Sinänsä muokkaamisessa ei ole mitään epäilyttävää. Mittaustuloksia joudutaan usein muokkaamaan suuntaan tai toiseen mittausaseman ympäristön muuttuessa niin etteivät aiemmin mitatut lämpötilat ole enää vertailukelpoisia nykylukemiin. Alueelle tulee rakennuksia, metsiä hakataan tai pellot metsittyvät. Mittareita voidaan siirtää paikasta toiseen, jolloin aikaisemmat mittaukset saadaan vertailukelpoisiksi tutkimalla paikkojen lämpötilaeroja ja säätämällä niitä yhteensopiviksi menneisyyden kanssa.

Dataa ilman näitä korjauksia kutsutaan raakadataksi. Pelkkä raakadata, ilman tietoa datan keruun aikana ympäristössä tapahtuneista muutoksista, on melko hyödytöntä. Ilman tietoa muutoksista ympäristössä ei voida tietää johtuuko mittarin havaitsema lämpötilannousu todellisesta ilmaston muuttumisesta, vai vain naapuriin rakennetusta parkkipaikasta.

Skeptikkojen löytämä raakadata näytti kuitenkin tältä:

Raakadatan mukaan Uuden Seelannin lämpötila on noussut nopeudella 0,06C vuosisadassa – käytännössä ei siis lainkaan. NIWA:n väittämästä 0,92C:n noususta 0,86C oli dataan tehtyjen korjausten aikaansaamaa.

Tokihan tuo on jo hyvin epäilyttävää, mutta edelleenkin tilanne oli pelastettavissa. Korjauskertoimien käyttö voi olla hyvin dokumentoitua ja tarkistettavissa. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Syystä tai toisesta verovaroin rahoitettu NIWA kieltäytyi julkistamasta dokumentaatiota datan käsittelytavoista. Itse asiassa sen mukaan kaikki tiedot dataan tehdyistä korjauksista olivat kadonneet.

Kuka oli vastuussa datan – ns. seitsemän aseman sarjan (7SS) – ylläpidosta? Arvostettu ilmastotutkija Jim Salinger, IPCC:n kolmannen ja neljännen arvioraporttien lead author. Ilmasto(alarmisti)tutkijoiden ytimen sisäpiiriläinen. Lisäksi koko Uuden Seelannin lämpötilahistorian luoja oli samainen Salinger, omassa väitöskirjassaan, vuonna 1981.

Vähän tämän jälkeen Salinger sai kenkää. Virallisesti toki aivan eri syistä:

And indeed, NIWA is not claiming any concern about what their principal scientist actually said to the media. It's that he defied new policy - speaking publicly without gaining prior approval.

Eli NIWA:n kasvot, maailmanlaajuisesti arvostettu tutkija, saa potkut vain koska rikkoi uutta käytäntöä – sensijaan että potkut olisi annettu maan ilmatieteenlaitoksen nolaamisesta?

Raastuvassa tavataan!

22. heinäkuuta 2010 Uuden-Seelannin skeptikot – tarkemmin sanottuna New Zealand Climate Science Education Trust (NZCSET) – haastoivat NIWA:n oikeuteen. Tavoitteinaan heillä oli omien sanojensa mukaan saada nähtäväksi seuraavat:

(a) The original Seven Station Series (7SS) published in 1999. 

(b) The Review of NIWA’s “Seven-Station” Temperature Series (which is now the official version of the national temperature record). 

Mielestäni ei lainkaan kohtuuttomia pyyntöjä. NIWA ei kuitenkaan suostunut NZCSET:n vaatimuksiin, vaan puolustautui syytöksiin potentiaalisista väärinkäytöksistä väittämällä ettei heillä edes ole virallista lämpötiladataa:

(a) There is no"official" or formal  New Zealand
Temperature Record;  

(b) The  Defendant‟s website contains a page titled
New Zealand  temperature  record (“NZTR”), being
an informal description for a collection of different
streams of climate information

Eli NIWA:n nettisivun graafi olikin epävirallista dataa, jonka oikeellisuudesta NIWA ei ollut vastuussa. Tätä "epävirallista" graafiahan oli käytetty pohjana Uuden-Seelannin ilmastolakien säätämisessä! Lisäksi NZCSET:n Richard Treadgold toteaa NIWA:n puolustuksesta:

In para 8(b) it says the NZTR is not a public record for the purposes of the Public Records Act, using the exemption of “special collections” defined (in para 4(b)) as non-public records used for “research purposes”. 

In para 4, NIWA denies it has any obligation to use the best available data or best scientific techniques, while conceding that it has statutory duties to pursue excellence and to perform its functions efficiently and effectively.

Melkoista lakiteknistä kiemurtelua vain jotta takuulla oikeellinen data pysyisi piilossa.

Uusi yritys

Tämän katastrofin jälkeen NIWA lupasi uusia seitsemän aseman sarjansa (7SS), mikä hälventäisi kaikki epäilyt väärinkäytöksistä. Lisäksi se lupasi oikeudelle puolueettoman tahon vertaisarvioivan sen, mikä tekisi siitä erinomaisen uskottavan. Joulukuussa 2010 se julkistikin uuden, entistä luotettavamman version.

Hieman samantapainen dokumentoimattomista "datan parannuksista" johtunut skandaali oli aiheuttanut kohua myös hieman aiemmin Australiassa, jossa oli päätetty perustaa ACORN -projekti ottamaan selvää maan todellisesta lämpötilakehityksestä. Skeptikot eivät olleet vaikuttuneita myöskään uudesta yrityksestä, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

NIWA toimi vertaisarvioijana Austalian ilmatieteenlaitoksen (BOM):n ACORN -projektille, arvioiden siinä noudatetun "maailman parhaita käytäntöjä". BOM oli vertaisarvioijana puolestaan NIWA:n uudessa yrityksessä, joten NIWA varmastikin oletti BOM:n olevan sen verran kiitollisuudenvelassa, että vertaisarvointiprosessin tulos tuskin olisi muuta kuin ylistävä.

BOM arviointi oli pintapuolinen ja sen pohjalta annettu julkinen arvio oli NIWA:n antamaan ylistykseen verrattuna varsin valju – toki silti puoltava:

The data and methodology provided in the reports from NIWA are taken as an accurate representation of the actual analyses undertaken. We are not in a position to question all of the underlying analyses and data that have contributed to the final results, such as methods used to compile raw data taken at stations. We do, however, perform some independent analyses as appropriate to the aims of the review as outlined above. 

The review does not constitute a reanalysis of the New Zealand ‘seven station’ temperature record. Such a reanalysis would be required to independently determine the sensitivity of, for example, New Zealand temperature trends to the choice of the underlying network, or the analysis methodology. Such a task would require full access to the raw and modified temperature data and metadata, and would be a major scientific undertaking. As such, the review will constrain itself to comment on the appropriateness of the methods used to undertake the ‘seven station’ temperature analysis, in accordance with the level of the information supplied 

In general, the evidence provided by NIWA supports the homogeneity corrections that have been applied to the temperature record to create the ‘seven station’ series. The scientific papers clearly report on major issues which have been identified in the metadata and past scientific literature. It is also clear that a number of significant adjustments (as identified by NIWA in the reports) are clearly required for the raw/composite station series owing to inhomogeneities which would otherwise artificially bias results.

NIWA ei myöskään halunnut julkistaa BOM:n vertaisarviointikommentteja. Oikeudenkäynnissä NIWA:n ilmasto-osaston johtaja, tohtori David Wratt pikemminkin pyrki vähättelemään koko vertaisarviointiprosessin tärkeyttä, vaikka se oli vedonnut siihen aikaisemmassa istunnossa:

306. TJD113 – TJD120 regarding the BoM review of NIWA’s report: I confirm that NIWA and the Australian Bureau of Meteorology (BoM) carried out a peer review process. NIWA does not seek to rely on it for the purposes of this proceeding. The reason for that is not that the BOM peer review did not support NIWA’s approach to adjustments and homogenisation of the raw data in temperature records (it did) but, rather, that NIWA and BOM regard the process of peer review and the interchanges between them as confidential, privileged, and subject to public interest immunity. It is inimical to the future relations between NIWA and international agencies such as BOM for these exchanges to be subject to scrutiny in litigation: it impedes the free and frank exchange of information which underpins the value of the relationship between such agencies.

Onkin luultavaa etteivät BOM:n edustajien kommentit olleet NIWA:n oikeusjutun kannalta edullisia.

Antikliimaksi

Harvoinpa nämä tapaukset kuitenkaan päättyvät skeptikkojen kannalta tyydyttävästi. Syyskuun 7., 2012 oikeus hylkäsi skeptikkojen vaatimukset. Koska NZCSET:läiset eivät olleet ilmastotieteilijöitä, heillä ei ollut oikeutta vaatia tiedemiehiä luovuttamaan dataa itselleen. Alarmistit pitivät tätä suurena voittona denialisteista.

Auckland Now uutisoi 7.9.2012 seuraavaa:

Victoria University associate professor James Renwick welcomed the decision saying it reaffirmed the credibility of science. 

It was a strong message to those wanting to challenge widely agreed scientific findings to do so honestly and openly in scientific forums, he said. 

''Almost all scientists active in climate research agree that human activity is causing the climate to change. For a small group of scientists to appeal to a court of law to find otherwise is bizarre.''

Oikeuden mukaan verovaroin ylläpidetty NIWA saa salata minkä takia sen lämpötiladatan osoittama nousu on käytännössä kokonaan erilaisten "parannusten" aikaansaamaa, eikä tavallisella kansalla ole oikeutta tietää mitä on tehty. Kansalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa sokeasti.

Edellämainitun James Renwick:n mielestä tämä lisää tieteen uskottavuutta.

Niinkö?

Fakegate ja Peter Gleick

14.2.2012 tapahtui jotain ilmastopiirejä järisyttävää. Ilmastonmuutosskeptikkojen ns. ykkösnyrkin, pahamaineisen ja massiivista öljyrahavirtaa denialismin levittämiseen kanavoivan Heartland Instituten hallituksen vuosikokouksen dokumentit vuodettiin julkisuuteen Desmogblog -sivuston kautta. Vuodetut kahdeksan dokumenttia olivat hyvin raskauttavia.

Yhdessä niissä todettiin miten:

Dr. Wojick is a consultant with the Office of Scientific and Technical Information at the U.S. Department of Energy in the area of information and communication science. His effort will focus on providing curriculum that shows that the topic of climate change is controversial and uncertain- two key points that are effective at dissuading teachers from teaching science. We tentatively plan to pay Dr. Wojick $100,000 for 20 modules in 2012, with funding pledged by the Anonymous Donor. – –

Sama dokumentti paljasti myös skeptikoiden todellisen motivaation:

We will also pursue additional support from the Charles G. Koch Foundation. They returned as a Heartland donor in 2011 with a contribution of $200,000. We expect to push up their level of support in 2012 and gain access to their network of philanthropists, if our focus continues to align with their interests. Other contributions will be pursued for this work, especially from corporations whose interests are threatened by climate policies. 

Kyseinen dokumentti paljasti myös Heartland Instituten halpamaisen strategian pyrkiä yksipuolistamaan tiedonvälitystä:

Efforts at places such as Forbes are especially important now that they have begun to allow high-profile climate scientists – – to post warmist science essays that counter our own. This influential audience has usually been reliably anti-climate and it is important to keep opposing voices out.

Vuoto nimettiin Denialgate:ksi ja sitä mainostettiin lehdistössä maailmanlaajuisesti skandaalina, joka paljasti ilmastonmuutosskeptikkojen todellisen agendan. Sen mainittiin olevan skeptikkojen Climategate – jotain joka murskaisi skeptikkojen uskottavuuden lopullisesti.

Denialgatesta Fakegateksi

Lukiessani vuodettuja dokumentteja huomasin kaiken raskauttavan materiaalin liittyvän dokumenttiin nimeltä "2012 Climate Strategy.pdf". Kyseisen dokumentin asettelu, kirjoitustyyli ja henki erosi huomattavasti muista seitsemästä dokumentista. Kaikki ei ehkä ollut kunnossa.

Muiden dokumenttien sisältö yllätti pikemminkin operaation pienuuden ansiosta: Heartland Institute suunnitteli käyttävänsä vuonna 2012 ainoastaan puolisen miljoonaa dollaria ilmastomuutoskeskusteluun. Se on 0,21% Greenpeacen budjetista ja 0,07% WWF:n budjetista.

Öljy-yhtiöiden rahaa tästä ei ollut yhtään – tosin joku jota dokumenteissa kutsutaan vain nimellä The Anonymous Donor lahjoitti summasta yli puolet. Loput koostuivat pääosin erilaisilta satunnaisilta firmoilta ja säätiöiltä anottuihin pikkulahjoituksiin. Oliko tämä tosiaankin se alarmistien pelkäämä suuri ja vaikutusvaltainen denialisti-ajatushautomo, joka on vastuussa keskusteluympäristön vääristämisestä ja denialismin leviämisestä maailmassa?

En ollut yksin Climate Strategy -dokumentin epäilyjeni kanssa. Jopa alarmisti David Appell alkoi epäilemään sen lisätyn dokumenttien joukkoon jälkikäteen. Sen luomispäivämäärä oli vain vuorokautta ennen vuotoa muiden ollessa parin kuukauden takaa. Lisäksi aikaleima oli eri aikavyöhykkeeltä kuin kaikki muut dokumentit, ja se oli skannattu paperiversiosta, kun taas muut olivat tulostettuja pdf-muotoon.

Heartland Institute tunnusti muut dokumentit aidoiksi, mutta heidän mukaansa nimenomaan Climate Strategy oli väärennös. Dokumentti oli selvästi avain vuotajan varkaan henkilöllisyyteen.

Varkaan etsintä

Climate Strategy -dokumentin sananmuodot ja kirjoittajalle tyypilliset pilkkuvirheet alkoivat johdattaa vuotajan jälkille. Pääepäillyksi nousi tutkija nimeltä Peter Gleick, joka oli Pacific Instituten perustaja ja Forbes:n kolumnisti. Yksi vihje oli tämä dokumentin lause:

This influential audience has usually been reliably anti-climate and it is important to keep opposing voices out.

Ilmastonvastainen? Siis vastustaa... ilmastoa? Käsitteenä tuo on niin uskomattoman typerä, että henkilö joka moista käyttää lienee helposti yksilöitävissä.

Toinen vihje oli dokumentissa erityismaininnan saanut Taylor, joka oli Peter Gleick:n ilmastonmuutosskeptikko vasta-blogaaja Forbes -lehdessä:

Heartland plays an important role in climate communications, especially through our in-house experts (e.g., Taylor) through his Forbes blog and related high profile outlets, our conferences, and through coordination with external networks (such as WUWT and other groups capable of rapidly mobilizing responses to new scientific findings, news stories, or unfavorable blog posts).

Raskauttavin todiste oli kuitenkin tämä:

Efforts at places such as Forbes are especially important now that they have begun to allow high-profile climate scientists (such as Gleick) to post warmist science essays that counter our own.

Kukaan ilmastonmuutoskeskustelua seurannut ei ollut kuullut Gleickistä kuin korkeintaan sivumaininnan. Ainoastaan hän itse pystyi kuvittelemaan olevansa mitään muuta kuin täydellisen marginaalinen henkilö.

Peter Gleick (kuva: Steve McIntyre)

Hän tunnustikin 22.3.2012 – viikko dokumenttien ilmaantumisesta julkisuuteen. Kävi ilmi että hän oli teeskennellyt Heartland Instituten hallituksen jäsentä ja onnistunut saamaan sen sihteerin lähettämään itselleen hallituksen kokouksen pöytäkirjat.

Mitä raskauttavimpaan dokumenttiin tulee, hänen mukaansa "tuntematon henkilö" oli lähettänyt sen hänelle ja sen innoittamana hän oli päättänyt hankkia lisää informaatiota. Sattumalta hänen Heartlandilta saamansa dokumentaatio sisälsi täsmälleen kaikki Climate Strategy -dokumentin sisältämät todistettavasti oikeat faktat. Oli kuin Climate Strategy -dokumentin kirjoittajalla olisi ollut käytössään nimenomaan Gleick:n varastamat dokumentit.

Oli lisäksi melkoinen sattuma, että Climate Strategy -dokumentin sisältö johti nimenomaan Gleick:iin itseensä, jos kerran hän ei ollut sitä kirjoittanut.

Todennäköisempää onkin että hän oli varastanut dokumentit ensin. Petyttyään siihen etteivät ne sisältäneet mitään mainitsemisen arvoista, hän oli päättänyt kirjailla joukkoon omasta mielestään mahdollisimman realistisen kuvan skeptikkojen tarkoitusperistä hieman terästetyillä sananmuodoilla – josta saataisiin mehukkaita otsikkoja Climategaten tyyliin.

Valitettavasti alarmisteille tyypillinen, karikatyyrimäinen käsitys vastapuolestaan, ei mahdollistanut uskottavan tekstin luomista. Hän ei myöskään malttanut olla sivaltamatta inhoamiaan ihmisiä (Taylor, Curry, Watts) ja nostamatta itseään merkittäväksi tekijäksi ilmastonmuutoskeskustelussa.

Motiivi

Tunnustuksessaan Gleick toteaa tehneensä rötöksen vain kyllästyttyään Heartlandin yksipuoliseen tiedonvälitykseen ja keskusteluhaluttomuuteen:

My judgment was blinded by my frustration with the ongoing efforts -- often anonymous, well-funded, and coordinated -- to attack climate science and scientists and prevent this debate, and by the lack of transparency of the organizations involved.

Tämän väitteen saa omituiseen valoon se, että Heartland oli kutsunut 13.1.2012 Gleick:n puhujaksi Heartlandin 28-vuotisjuhlaan (Sähköpostikeskustelun lähde on Climate Audit):

>Dr. Gleick,
>
>I’ve enjoyed the lively discussion via dueling
>Forbes.com columns and replies between you and James Taylor.
>
>The Heartland Institute is in the early planning
>stages for our 28th Anniversary Benefit Dinner
>later this year. We usually have a keynote
>speaker or debate for the “entertainment”
>portion of the event, and I was wondering if
>you’d be willing to come to Chicago to debate
>James Taylor. We’d donate $5,000 to the charity
>of your choice in lieu of an honoraria.
>
>I think such a debate would be enlightening, and
>a lot of fun. Folks at Heartland don’t bite, and
>treat those with whom we disagree with respect.
>(You can ask Scott Denning at Colorado State
>University about how he was treated at our last
>two climate conferences, or
>go
>here to view his words of thanks at our 4th conference.)
>
>Let me know if this offer is appealing to you,
>and if it might fit your schedule. (Our dinner
>is tentatively scheduled for the second week of August.)
>
>Regards,
>
>Jim Lakely
>Communications Director
>The Heartland Institute

Gleick vaati saada tietoonsa tilaisuuden rahoittajia ehtona osallistumiselle, josta Heartlandin edustaja Lakely kieltäytyi:

>We used to publicly list our
>donors by name, but stopped a few years ago, in
>part, because people who disagree with The
>Heartland Institute decided to harass our donors in person and via email.

Perusteltu syy, joka ei kuitenkaan tyydyttänyt Gleickiä. 27.1.2012 hän kieltäytyikin osallistumisesta:

Dear Mr. Lakely, 

After reviewing your email and after serious
consideration, I must decline your invitation to
participate in the August fundraising event for the Heartland Institute. 

I think the seriousness of the threat of climate
change is too important to be considered the
“entertainment portion of the event” as you
describe it, for the amusement of your donors.
Perhaps more importantly, the lack of
transparency about the financial support for the
Heartland Institute is at odds with my belief in
transparency, especially when your Institute and
its donors benefit from major tax breaks at the expense of the public.
Thank you for considering me. 

Dr. Peter Gleick

Näihin aikoihin Gleick lähetti sähköpostin Heartlandin sihteerille ja sai käyttöönsä hallituksen dokumentit. Lakely ei ollut tästä tietoinen ja vastasi Gleickin kieltäytymiseen näin:

Dr. Gleick, 

I’m sorry to hear that you’ve declined our invitation, but I am thankful that you gave it serious consideration. If you’d ever like to engage in a public debate with a Heartland scholar on the topic of climate change, our door is always open. 

As for the “entertainment” bit … I think you misunderstand. That word was not intended to make frivolous what Heartland does — in general, or certainly at our annual benefit dinner. We’re a think tank. We love debate, and thrive on intellectual back-and-forth. To me, and our supporters, such a stimulating discussion IS ALSO entertaining. Learning should ever be so. 

Regardless, the invitation to our benefit dinner is open. We’ll happily comp you two tickets if you’d like to come to one of the world’s greatest cities for a day of leisure and an evening with Heartland’s scholars, staffers and supporters.
Warm regards, 

Jim Lakely
Communications Director
The Heartland Institute

Tämän jälkeen Gleick kirjoitti "2012 Climate Strategy.pdf" -dokumentin ja julkaisi sen uskotellen sen olevan Heartlandilta.

Gleick väitti Heartlandin keskusteluhaluttomuuden olevan motiivi tekoonsa. On kuitenkin todennäköistä, että ellei Heartland Institute olisi kutsunut Gleickiä puhumaan tilaisuuteensa, tälle ei olisi koskaan tullut mieleenkään varastaa Heartlandin dokumentteja. Niinpä syy Gleickin tekoon oli pikemminkin Heartland Instituten halu dialogiin vastapuolen kanssa – jotain jota toivoisi myös ilmastoalarmisteilta.

Lopputulema

Greenpeace yllätyksettömästi hyökkäsi heti Heartland Institutea rahoittavien yritysten kimppuun vaatien näitä lopettamaan rahoituksen epämiellyttävällä julkisuudella uhaten. Useimmat näistä taipuivat painostukseen. Ilmeisesti yli 200 miljoonan euron vuosibudjetilla pyörivä Greenpeace on asiastaan niin epävarma, ettei edes 400-kertainen ylivoima rahoituksessa riitä sille.

Tilalle Heartland sai julkisuuden ansiosta valtavan määrän yksityisiä pienten summien lahjoittajia, niin että heidän budjettinsa jopa kasvoi vuodelle 2013.

Gleick erosi American Geophysical Unionin Eettisen Tieteen -komitean puheenjohtajuudesta. Tämä lienee verrattavissa ministeri Heidi Hautalan (vihr.) eroon harmaan talouden vastaisesta ministerityöryhmästä.

Heartland Institute teki Gleick:stä rikosilmoituksen. Oman tunnustuksensa mukaan hän oli syyllistynyt vähintäänkin identiteettivarkauteen ja wire-fraud:iin, mahdollisesti lisäksi törkeään kunnianloukkaukseen. Syyttäjä päätti kuitenkin olla syyttämättä häntä mistään rikoksesta.

Brittilehti Guardian puolusteli (ilmastoalarmisteille tyypillisesti) valehtelua hyvän asian puolesta – maapalloahan tässä ollaan pelastamassa!

Tiedejärjestö American Geophysical Union ei myöskään välittänyt tutkijan tunnustamista rikoksista, vaan kutsui hänet puhujaksi vuosikokoukseensa 2013.

Äskettäin (22.3.2013) Gleick palkittiin Silicon Valley Water Conservation Awards:n Lifetime Archievement Award:lla.

Näyttää siis jälleen siltä etteivät valehtelu ja rikoksiin syyllistyminen haittaa, jos tarkoitusperät ovat oikeat.